Rick Ross on kaikkien aikojen lempiräppärini. Hip-hoppia seuratessani olenkin huomannut, että Ross putkahtelee jatkuvasti esiin merkittävillä rap-albumeilla. Tässä artikkelissa käynkin läpi niin monta merkittävällä albumilla esiintyvää Rick Ross -fiittiä kuin vain suinkin löydän.
Rick Ross räjähti valtavirtaan vuonna 2006 singlellään Hustlin’. Siitä lähtien hän on ollut yksi räpin tasaisimmin laadukkaita artisteja. Rick Ross -albumi ei välttämättä ole koskaan mitään vallankumouksellista tai tajunnanräjäyttävää, mutta se on aina taattua laatua. Ross toimii albumeillaan erittäin taitavana musiikillisena kuraattorina, ja onkin onnistunut rakentamaan itselleen vahvan taiteellisen estetiikan ja brändin. Ross osaa aina valita itselleen ja hänen albumeillaan vieraileville artisteille täydellisesti sopivat biitit. Hän kuitenkin loistaa selvästi myös muidenkin artistien albumeilla, ja seuraava lista albumeita on todiste siitä.
Gucci Mane – The State vs. Radric Davis (2009)
Tällä yhdellä Gucci Manen parhaiten tunnetuista ja suosituimmista levyistä vierailee myös Rick Ross. The State vs. Radric Davisilta löytyvä All About The Money on klassinen torvi-instrumenttien ja syntikka-arpeggioiden sävyttämä myöhäisen 2000-luvun trap-kappale.
Kanye West – My Beautiful Dark Twisted Fantasy (2010)
Monien fanien Kanye Westin kaikkien aikojen parhaaksi levyksi kutsumalla My Beautiful Dark Twisted Fantasylla on myös kaksi Rick Ross -vierailua, ja ne ovat vielä albumin artistivierailujen paremmasta päästä. Ross toimittaa Monster-kappaleella tiukan ja nopean, mutta sitäkin armottomamman intron. Ross kuitenkin suorastaan loistaa kappaleella Devil In A New Dress. Mahdollisesti koko albumin paras vierailevan artistin suoritus löytyy Rick Rossin verseistä tältä pianon ja vokaalisämplejen kantamalta kitarasoolonkin sisältävältä klassikkokappaleelta. Nämä verset eivät ole vain Rossin fiittien parhaimmistoa, vaan miehen koko uran parhaita riimejä.
Big Sean – Finally Famous (2011)
Kanye toimii relevanttina aasinsiltana siirtyessämme Big Seanin debyyttialbumista puhumiseen, sillä Big Sean tuli tunnetuksi Kanyen G.O.O.D. Music-levy-yhtiön suojattina. Rick Ross esiintyy Finally Famous -albumin deluxe-versiolla Pusha-T:n kanssa kappaleella 100 Keys. Kappaleen nimi on sopiva kahdelle kokkeliräpin kuninkaalle, ja sekä Ross että Pusha T toimittavat kunnioitettavat verset.
Lil Wayne – Tha Carter IV (2011)
Lil Waynen Tha Carter-albumisarjan neljänneltä teokselta löytyy erinomainen Rick Ross -fiitti kappaleelta John. Rossin omaa 2010-luvun alun trap-painotteista tuotantoa muistuttava kappale on helposti albumin parhaita kappaleita. Kappaleen kertosäe on myös viittaus Rossin vuoden 2010 albumin Teflon Don ensimmäiseen kappaleeseen, I’m Not A Star.
Drake – Take Care (2011)
Drake on toinen artisti, josta tällaisen fiittilistan voisi myös kirjoittaa. Kuten Ross, myös Drake on vieraillut valtavalla kirjolla erilaisia merkittäviä albumeita. Drake itseasiassa vieraili myös ensin Rick Rossin albumilla Teflon Don.
Ross palautti palveluksen vierailemalla Take Carella kappaleella Lord Knows. Mahtipontisella biitillä kuullaan jo alussa Rossin tavaramerkkihymähdyksiä, ja koko kappale on todella toimivaa räppiä sekä Drakelta että Rossilta. Oli mahdollista ennustaa jo vuonna 2011, että näiden kahden kollaboraatiot tulisivat aina olemaan hyviä, ja nykyinen vuosien tuotanto todistaa sen. Aston Martin Music, Lord Knows, Diced Pineapples, Free Spirit, Stay Schemin, Money In The Grave, Gold Roses. Voi olla, että tuosta listasta puuttuu vielä joitain kappaleita, mutta nämäkin ovat jo riittävä todiste Rossin ja Draken lyömättömästä kemiasta. Duo vaan toimii.
Nas – Life Is Good (2012)
Ross vierailee kappaleella Accident Murderers. Riimit ovat aika peruskauraa, Nas tuo esiin yhteiskuntakriittisiä näkökulmia murhatuomioiden lakiteknisistä puutteista, ja Ross räppää klubilla olemisesta, ulkomaalaisista autoista ja kultaketjuista. Eri aiheet sopivat kuitenkin biittiin yllättävän hyvin.
Meek Mill – Dreams And Nightmares (2012)
Rick Rossin oman levy-yhtiön Maybach Musicin tähti Meek Mill räppää debyyttialbumillaan levy-yhtiönsä pomon kanssa kolmella kappaleella. Believe It on Meek Millille ja Rick Rossille hyvin tyypillisen Lex Lugermaisen trap-biitin päälle rakennettu omakehubiisi. Ei mitään erityistä, tasaista laatua molemmilta. Seuraavaksi vuorossa on Maybach Curtains, jolla vierailee myös John Legend ja Nas. Mill ja Ross tunnetaan kyvyistään luoda sekä äärettömän kovia trap-bängereitä, että myös erittäin tunteellisia, sulavia ja motivoivia, lähes Rnb:tä lähestyviä kappaleita. Kuten John Legend -fiitistä voi arvata, Maybach Curtains edustaa jälkimmäistä tyyliä. Kappale on erinomainen, ja kaikkien kolmen räppärin verset ovat hyvät ja kappaleeseen sopivat. John Legendin hookki on kuitenkin helposti kappaleen kirkkaimpana loistava tähti. John Legend voisi kävellä kotiini, laulaa minulle jotakin samalla ryöstäen vähäisiä arvoesineitäni, ja en varmaan edes vastustelisi. Miehellä on enkelin ääni.
Kolmas kappale, jolla Ross on mukana, on Wale ja Trey Songz -fiitit sisältävä Lay Up. Biitin taustalla hiljaa ääntelehtivän sähkökitaran ja Trey Songzin koukun kantama kappale edustaa kolmatta Rick Rossin genretyyppiä: korniuden rajalla leikittelevät erittäin seksuaaliset Rnb-biisit. Kappale ei ole mitään ihmeellistä, mutta jokainen vieraileva artisti tuo kuitenkin kappaleeseen jotain positiivista.
Tällä albumilla on muuten vierailijoina sekä Drake että Trey Songz. Mieleeni tuli heti Draken From Time -kappaleen toinen säkeistö, jossa hän räppää tytöstä, joka väitti, että Drakesta ei ikinä tulisi isompaa artistia kuin Trey Songz. Oh, how the tables have turned.
Chief Keef – Finally Rich (2012)
Chicagon drill-skenen merkittävimmän artistin debyyttialbumilta löytyy myös, tietysti, Rick Ross. 3Hunna-kappaleella vieraileva Ross räppää erinomaisen versen, joka sopii Young Chopin mahtailevalle biitille. 3Hunna on yksi albumin parhaita biisejä.
JAY-Z – Magna Carta… Holy Grail (2013)
Magna Carta… Holy Grail on yksi suosikkialbumeitani JAY-Z:n diskografiasta, ja suurin syy siihen on kappale F*ckwithmeyouknowigotit. Kappaleen biitti on yksi kaikkien aikojen parhaita biitteja. Melko yksinkertainen, mutta sitäkin kovempaa kolahtava biitti on Boi 1da:n, Vinylzin ja Timbalandin urien parhaita suorituksia. Kun siihen yhdistetään kahden räplegendan oikeutetut ja ansaitut ultimaattiset omakehuräpit, tuloksena on kultaa platinaa.
Pusha T – My Name Is My Name (2013)
Räpin kovimpana kokaiinista räppääjänä tunnetun Pusha T:n debyyttialbumilla on vain sopivaa, että mukana on toinenkin kokaiiniräppärinä tunnettu artisti: Rick Ross. Hold On -kappaleella vierailevan Rossin verse on yksi hänen uransa parhaimpia. Erittäin sujuvalla flow:lla riimittelyä luksuselämäntyylistä, filantropiasta, diilaamisesta, ja mustasta voimaantumisesta. Vähempää en Rossin verseiltä odotakaan. Myös Pusha T räppää erinomaisen versen, ja molempien räppäreiden verset yhdistettynä Kanye Westin ja Hudson Mohawken tuottamaan kauniiseen biittiin luovat yhden albumin, ja koko artistien diskografioiden parhaista kappaleista.
Denzel Curry – Imperial (2016)
Uudemman aallon lyyrisen kuninkaan Denzel Curryn debyyttialbumilta löytyy myös Rick Ross -fiitti. Se ei sinänsä ole mikään ihme, sillä vaikka olemme huomanneet Rossin päätyvän monille debyyttialbumeille muutenkin, niin se oli odotettavissa erityisesti tämän albumin kohdalla, sillä kuten Rick Ross, myös Denzel Curry on kotoisin Floridasta. Itseni toistamisenikin riskillä sanon silti, että Knotty Head -kappale, jolla Ross vierailee, on yksi albumin parhaista. Biitti on erittäin tarttuva, Curryn verse on kova kuten aina, ja Rossin verse on varsinkin biitin melodisten instrumenttien hiljenemisen aiheuttaman sanojen rytmisyytensä takia erinomainen. Yllämainittuun hetkeen sijoittuvat riimit
Calm nigga, when I’m lit up I get Von Miller
Rich niggas if you real then you can run with us
Educated reading books I’m talkin Art of War
Whippin yoda yayo residue on the marble floors
ovat yksi lempikohtiani missään rap-kappaleessa ikinä.
A$AP Ferg – Always Strive And Prosper (2016)
Fergin toisella albumille Ross vierailee kappaleella Swipe Life. Kyllä, aion sanoa sen taas: kappale on yksi albumin parhaita. Samanaikaisesti sekä diskantit että bassot ylitöihin laittava kappale yhdistää Fergin ja Rossin vahvuudet, ja tuloksena on todella kova klubien lattiat tärisemään laittava tuotos.
Action Bronson – Blue Chips 7000 (2017)
Kappale, jolla Ross vierailee, on nimeltään 9-24-7000. Oli mukavaa kuulla räpin kirjallisesti isoimpien tekijöiden lyövän viisaat päänsä vihdoinkin yhteen, ja itseasiassa ihmettelin, ettei se ollut tapahtunut jo aikaisemmin. Bronsonin korva biiteille on nimittäin samassa sarjassa Rossin biittikorvan kanssa, ja se näkyy tälläkin kappaleella. Jahtiräpiltä kuulostava sulava ja rauhallinen biitti antaa Bronsonille ja Rick Rossille tilaa tuoda esille heidät niin räppipäiden rakastamiksi tehneet taitonsa. Bronson räppää pilven polttamisesta vanhoissa autoissa ja eläinten päiden hyödyntämisestä mitä mielikuvituksellisimpiin tarkoituksiin, ja Ross räppää naismaustaan, muotitajustaan ja alamaailmaan sijoittuvasta menneisyydestään, ja tuloksena on erinomainen kollaboraatio räpin kahden kulinaristikuninkaan välillä.
Listani kolmestatoista albumista viisi oli debyyttialbumeita. Rick Ross pitää siis selvästi silmällä räpin uusien tekijöiden kehitystä, tai sitten debyyttialbumin suunnittelusta mahdollisesti vastaavat levy-yhtiö-pomot ottavat aina Rossiin yhteyttä, koska tietävät saavansa tasaista laatua vastineeksi rahoistaan. Oli miten oli, en valita. Minusta on aina yhtä mukavaa nähdä feat. Rick Ross rap-albumeiden kappalelistojen Instagram-julkistuksissa. Toivottavasti trendi jatkuu.
