Tämän viikon perjantainen postilaatikkopyrähdys rakentuu erittäin vahvalle pohjalle. Muun muassa Flow-festivaalillakin esiintynyt laulaja-lauluntekijä Markus Perttula, joka on vaikuttanut soolouransa ohella myös yhtyeessä Sans Parade, julkaisee 31.3.2023 neljännen suomenkielisen albuminsa Kun meri nousi yllemme, ja tipautti kriitikkosähköpostiini levyn viimeisen ennen julkaisua ilmestyvän singlen, joka on tänään kuultavissa täältä. Vaaleanpunaisen kuun jumalatar on sekä instrumentaatioltaan että lyriikoiltaan intohimoinen indierockpläjäys, ja sai ainakin itseni pohtimaan, miksei jokin maassamme vieraslajeina vakaasti viihtyvistä suurista kansainvälisistä levy-yhtiöistä ole jo kiinnittänyt kaveria rosteriinsa – löytyy laulutaitoa, sanoitustaitoa, visiota mukaansatempaavista sovituksista, ja yksinkertaisesti hyvää meininkiä. Kyllä siellä radiossa paljon paskempaakin kamaa soitetaan.
Vaaleanpunaisen kuun jumalatar, on, kuten jo ehkä nimestäkin voi päätellä, rakkauslaulu. Perttula laulaa korkealta ja kovaa laulun muusan asemassa olevaa naista kohtaan kokemastaan palavasta intohimosta. Lyriikoiden abstraktius (“Mä tunnen sut, oot mun ihon alla polttavana salamana / Oot mun kielen päällä makeana hattarana / Mä tunnen sut vaaleenpunasena hehkuvana / Vaaleenpunasen kuun jumalattarena”) kolahtaa ainakin itselleni paremmin kuin geneerinen “Rakastan sua, oot mun beibi förevör” -tyylinen sönkötys, mitä tuppaa välillä kuulemaan. Ajoittain kappaleesta tulee mieleen jopa legendaarisen J. Karjalaisen tyyli sanoittaa, ja se on kehu, jota en jakele kevyesti.
Perttulan lauluäänestä en löydä moitittavaa, mies laulaa tunteella ja siirtyy vaivattomasti puhtaasta laulusta jopa suoranaiseen intohimoiseen huutoon, mitä mielestäni vaaditaankin, jos joku henkilö on ihosi alla “polttavana salamana”. Jumalattarista pitääkin laulaa asenteella. Välillä kappaleessa leijutaan myös erittäin toimivan falsetinkin korkeuksissa, mistä itse pidän kovasti.
Kappaleen instrumentaatiosta on hankala löytää pahaa sanottavaa. Mukana on tavallisten bändisoittimien lisäksi pianoa, syntikkaa, ja hienoimpana kuriositeettina klarinettiakin. Tämän teoksen tuotantoa onkin tuettu Taiteen edistämiskeskus Taiken myöntämällä apurahalla, ja on pakko todeta, että apuraha on mennyt oikeaan osoitteeseen. Jos taiteen rahoituksesta leikataan, kuten oikeisto usein tuppaa himoitsemaan, niin on hyvin mahdollista, että tämäkään teos ei olisi materialisoitunut näin huippuunsa viilatussa muodossa, jos ollenkaan. Studioaika ihan oikeasti maksaa, kuten maksaa masterointikin – ei taida ihan joka pojalla olla kotistudiossaan esimerkiksi klarinetin onnistuneeseen äänittämiseen sopivia fasiliteetteja. Jos haluamme pitää Suomessa hengissä muutakin kuin Nelonen Median hyväksymää musiikkia, niin valtion budjetista pitää tulevaisuudessakin käyttää siivu taiteen tukemiseen, ja Vaaleanpunaisen kuun jumalatar on loistava esimerkki siitä, miten kovatasoista vastinetta rahoille parhaimmillaan saadaan.
Käykää kuuntelemassa biisi täältä: https://open.spotify.com/track/1KtGOppTbJxZGo2JBDN8Pu?si=12357972284b471d
Perttulan Markus riuhtaisee myös kasan keikkoja uutta albumia tukeakseen. Voit nähdä hänet 31.3.2023 Helsingin Musiikkitalolla, 15.4.2023 Tampereen Maanalaisessa ja 11.5.2023 Helsingin Bar Loosessa.
Mukavaa viikonloppua kaikille, keep on rockin’!
