Lunta tulee ohut kerros, joka sulaa pian pois. Ikkunasta näkyy 50 harmaan sävyä, ja flunssakin on kokenut sopivaksi näyttäytyä, mutta onneksi se lähti jo pois – jätti tosin liman taakseen. Ulkona on sumuista ja märkää.

Aloin kuun alussa katselemaan marraskuun pimeyttä valaistakseni Yhdysvaltain länsirannikolle sijoittuvaa Californicationia taas alusta. Nyt on meneillään kolmas kerta. Ensimmäisen kerran katsoin sen läpi yläasteella, ehkä noin 14-vuotiaana. Toisen kerran ajankohtaa en muista tarkkaan, mutta luulen, että se osui jonnekin vuosien 2019-2021 paikkeille. Kolmas kerta osuu vuoteen 2025 – on ilmeisesti tärkeää, että katoan Hank Moodyn harvinaisen eskapistiseen maailmaan aina puolen vuosikymmenen välein. Tätä tahtia mielessä pitäen neljäs katselukerta osuu siis noin vuosiin 2029 tai 2030, eli juuri siihen ajankohtaan, kun täytän 30. Mikäpä sen parempi sytytin kunnon kolmenkympin kriisille kuin tarina viinaan ja naisiin menevästä huikentelevaisesta kirjailijanerosta, joka teki itsestään rikkaan pelkällä oman kirjoitustaitonsa voimalla.

Onneksi on musiikki.

AURAL – November (2025)

Loppu häämöttää – siis A Year -taideprojektin loppu. Marraskuun teoksen jälkeen kappaleita ja kansikuvamaalauksia on jäljellä enää yksi, joulukuun teos. Fiilistelkäämme siis vielä, kun fiilisteltävää on.

Ennen marraskuun teoksen käsittelyn aloittamista haluan jakaa vielä yhden huomion, joka tuli mieleeni viime kuun kappaleesta: October muistuttaa hieman japanilaisen laulajatar-multi-instrumentalisti Ichiko Aoban vuoden 2020 kappaletta Parfum d’étoiles. Pohdin viime kuun tekstiä kirjoittaessani, miksi October kuulosti rauhoittavalla tavalla tutulta, ja sain vastauksen kuunnellessani Calming ambient -soittolistaani, johon olin lisännyt Aoban kappaleen vuoden 2023 tammikuussa. En osaa kytkeä tätä observaatiota osaksi minkäänlaista laajempaa pointtia, mutta halusin vain todeta, että hellävarainen lauluääni yhdistettynä kauniiseen, minimalistiseen pianoon todella on voittava yhdistelmä.

No niin, itse asiaan.

November yllätti minut tunnelatauksellaan. Odotin, että marraskuinen kappale olisi tunnelmaltaan jonkinlaista hautajaismarssi-synkkyys-itku-kausimasennustavaraa, mutta teos onkin optimistisen kuuloinen. Sointujen ja sävelten tahti on ripeä, ja huomaan mielialani paranevan kuunnellessani kappaletta kerta toisensa jälkeen. Laulua emme tällä kertaa pääse kuulemaan, mutta ei tämä teos olisi sitä mielestäni tarvinnutkaan. November nousi heti teossarjan suosikkieni joukkoon.

Novemberin tunnelma kuulostaa keväältä. Palasin siis kappaleiden March, April ja May pariin, ja näin jälkeenpäin katsottuna siirtäisin May-kappaleen marraskuun kappaleeksi ja Novemberin toukokuuhun. Juuri tällaisia vertailevia huomioita on mahdollista tehdä vasta nyt, kun korvissamme on yhtä lukuun ottamatta kaikki vuoden kappaleet, ja tätä odotin innolla. Tämän kirjoitussarjan ideanahan on ollut tunnustella sitä, onko kuukauden kappale linjassa omien kuukauden fiilisteni kanssa, mutta nyt asiaa pääsee pohtimaan laajemmassa, koko vuoden kattavassa mittakaavassa, kun olemme saaneet kuulla lähes koko teossarjan.

Marraskuun kappaleen kansitaide on selkeästi kaikista tähänastisista kansimaalauksista abstraktein. Värimaailma yllättää valoisuudellaan, joka poikkaa omasta sisäisestä marraskuun skeemastani. Teoksessa on nähtävissä muutamia pitkiä vertikaalisia viivoja, joilla on päässään vihertävät hatut – puita, kenties. Keskellä on erotettavissa jonkinlainen reitti tai portti, ja kyseessä onkin ehkä avaralle peltomaisemalle johtava metsäinen käytävä. Teoksen tulkintaa helpottaa fyysisen etäisyyden ottaminen – kauempaa katsomalla selkenee, ainakin hieman. Kauempaa katsoessani olen erottavinani jopa viherkeltaisen värin muodostaman sydänkuvion. Hauska teos, joka palkitsee rauhalliset ja kärsivälliset silmäparit.

Kuuntele alta kappale, joka auttaa marraskuusta selviämiseen:

Ei tällä kertaa muuta – kiitos jälleen kerran lukemisesta!