Tähän paikoin koleahkoon sunnuntaipäivään energiaa tuo dynaamisen Blomqvist & Mattjus -duon upouusi albumi Right on Time. Tästä kaikille teille valmistujaisjuhlien uuvuttamille, puku päällä hikoilleille, halpaa skumppaa kurlanneille ja voileipäkakusta överit vetäneille toipilaille miellyttävää kuunneltavaa kesäloman alkuun tai viikonlopun loppuun.

Right on Time on kahden toisiaan tiukasti tukevan akustisen kitaran ja vankkojen lauluäänten perustuksille rakennettu yhdentoista kappaleen kokonaisuus. Aloitusbiisi Is This the Day on nopean temponsa puolesta järkevä valinta albumin aloittajaksi, mutta musiikissa mennään kunnolla asian ytimeen vasta kakkosbiisissä Blood Is Red, jonka ihmiskunnan solidaarisuutta ja antirasismia ajava kantaaottavuus yhdistettynä toiveikkaaseen sointukulkuun muodostaa koheesiivisen biisikokonaisuuden. Kappaleessa ihmetellään, miksemme osaa edelleenkään ottaa historiasta opiksemme, vaan toistamme edelleen samoja virheitä, ja samaa ihmettelen itsekin lähes päivittäin.

Vakava-aiheista Blood Is Rediä seuraa harmonioiltaan rennompi Year After Year, jonka lyriikoissa piilee kuitenkin yllättävän painava tunnelataus. Kappaleen päähenkilö yrittää hyväksyä ajan vääjäämätöntä etenemistä ja kokee melankoliaa kyvyttömyydestään muuttua haluamakseen ihmiseksi niin nopeassa tahdissa kuin haluaisi muutoksen etenevän. Mielestäni erittäin samaistuttava viesti. Myös kamppailu maailmankaikkeutemme valtavuuden kanssa on kappaleessa läsnä päähenkilön todetessa, että on vielä niin paljon asioita, joita hän haluaisi maailmassa tehdä, mutta aika vain jatkaa julman tasaista kulkuaan. Tässä kappaleessa on erinomaisesti hoilaamiseen soveltuva kertosäe, jonka Blomqvist & Mattjus itsekin selkeästi tiedostivat sisällyttäessään kertosäkeeseen taustalaulua.

Levyn mahtavimmat sävel- ja sointukulut kuullaan kappaleessa Ice Queen, joka on oma suosikkini albumin kappaleista. Loistavat sointuarpeggiot yhdistyvät vaihdellen tasaiseen rytmikitarataustoitukseen ja nuottisarjoihin. Lyriikoiden puolesta tematiikan voi arvata jo kappaleen nimestäkin – kyseessä on allegorinen rakkauslaulu, jossa pääosaa esittää jonkinlainen fantasiakirjallisuustyylinen jääkuningatar, jonka reitille sattuvat ihmiset kaatuvat yksi toisensa jälkeen – love hurts. Oletan tämän kappaleen jääkuningattaren olevan levynkannessa esiintyvä hahmo.

Too Late, Pt. 1, josta toivottavasti kuulemme joskus jatko-osankin, on kappale, jossa kitaratyö on erityisen merkillepantavaa ja nautinnollista kuunneltavaa. Levyn soittajakaksikko on onnistunut äänitysprosessissa mielestäni moitteettomasti, sillä kitaroiden luoma äänivalli on täyteläinen, syvä ja erittäin ilmaisuvoimainen, ja siihen ei kyllästy. Blomqvist ja Mattjus yhdistävät matalampiin, pehmeisiin sointukulkuihin korkeampia sävelkulkuja luoden kahden akustisen kitaran voimalla hämmästyttävän monipuolisia kontrasteja.

Levyn nimikkokappale Right on Time on myös yksi levyn kitaransoiton osalta onnistuneimmista teoksista. Lyriikoiden puolesta kyseessä on nostalgisointikappale, jossa kerrottua tarinaa nuoruudesta ja nuoruudessa löydetystä rock’n’rollin taiasta on kiinnostava kuunnella. Arvostan itse suuresti nostalgisointibiisejä, sillä niissäkin tapauksissa, joissa sävellys tai esitys kaipaisi viilaamista, ovat lyriikat silti useimmiten poikkeuksellisen aitoja, kummuten todellisista kokemuksista ja tunteista. Tässä kappaleessa kitaransoittoon yhdistyvät onneksi myös onnistuneet laulusuorituksetkin.

Albumin päätöskappaleeksi on onnistuneesti valittu eksistentialistinen teos nimeltä Dust in the Wind, jonka kitaramelodiat lukeutuvat albumin kauneimpiin. Lyriikoiden puolesta tämä elämän katoavaisuutta ja universumin yleistä entropiaa käsittelevä biisi oli mielestäni viestiltään ja tunnelmaltaan fiksu valinta albumin lopetukseksi, jättäen kuuntelijalle pohdittavaa, jonka taustamusiikiksi kelpaa esimerkiksi tämän levyn kuuntelu uudestaan.

Kun olemme kaikki vain pölyä tuulessa, voi mieltään oikeastaan lepuuttaa, sillä ihmisen harteilla ei tarvitsekaan kantaa painoa ja vastuuta jonkinlaisesta koko universumin tarinan päähenkilönä toimimisesta.

Right on Time on osaavasti tuotettu, sävelletty ja esitetty 40-minuuttinen paketti rehtiä akustista rockia, jossa kitaransoiton jalon taidon selkeä hallinta loistaa merkittävimmin päällimmäisenä, mutta jonka laulusuorituksetkin tukevat hyvin kirjoitettuja lyriikoita ja kappaleiden tunnelatauksen välittymistä.

Levyä pääset kuuntelemaan täältä: https://open.spotify.com/album/5nKbtYMBoekxpkATZuPI13?si=BTh79YWvRaS0sHtIhT8wcw

Toivotan leppoisaa sunnuntaita!