Yhtenä EDM-trapin kärkinimistä tunnetun Ekalin debyyttialbumi on vihdoin keskuudessamme. Ekalin musiikkia on itseasiassa todennäköisesti kuullut todella moni, vaikka nimi ei heti sanoisikaan mitään. Drake nimittäin sämpläsi hänen kappalettaan Unfaith projektillaan If You’re Reading This It’s Too Late, kappaleilla Preach ja Wednesday Night Interlude.

A World Away ei ole Ekalin ensimmäinen projekti, sillä hän julkaisi vuonna 2018 EP:n Crystal Eyes. Uudella levyllä vierailevatkin jo Crystal Eyesillakin vierailleet Elohim ja mossy..

A World Away ei riko rajoja. Se ei pyri etsimään bassomusiikista uusia ulottuvuuksia tai näkökulmia, eikä se pyri toteuttamaan minkäänlaista paradigman muutosta. Tämä ei kuitenkaan ole sinänsä mikään ihme, sillä kyseessä on debyyttialbumi. Ekali haluaa todennäköisesti turvata asemansa yhteisössä, ja pelaakin siksi varman päälle. Tuloksena on kahdentoista kappaleen paketti EDM-peruskauraa, mikä ei kuitenkaan ole paha asia, sillä peruskaura on ainakin tehty laadukkaasti.

Albumi alkaa Ekalin vanhan tutun, laulaja-tuottaja Elohimin, kanssa tehdyllä Fairy Tale-kappaleella. Kappale ei oikein kolahtanut itselleni, mutta tulee taatusti saamaan paljon kuunteluita yksinkertaisen ja samaistuttavan kertosäkeensä ansiosta.

Life is a fairy tale
‘Til i’m broken in pieces bleeding
Life is a fairy tale
Life is a fairy tale
Life is a fairy tale
‘Til I’m crying for safety screaming
Life is a fairy tale

Lyriikat ovat tarpeeksi tulkinnanvaraisia, että jokainen kuuntelija voi varmasti yhdistää niihin jonkin muiston. Taustalla soiva future bass-vaikutteinen sidechainiin perustuvalta kuulostava syntikkarytmi toimii hyvin, antaen biisille hieman keinuvan rytmin.

Seuraavana on vuorossa Runaway. Kappaleella on vierailevana vokalistina Reo Cragun. Hän oli minulle uusi tuttavuus, mutta toimitti kuitenkin korvamatomaiset melodiat lyriikoissaan.

I can’t be out here thinking what if (Yeah)
I can’t be here out on the fence (No)
Now it’s about time I start heading out
I’m goin’, goin’, goin’, goin’, goin’, goin’

Varsinkin yllä esillä olevan esikertosäkeen laulu jäi päähäni tehokkaasti soimaan. Kappaleen tuotanto kuulostaa enemmän siltä Ekalin tyyliltä, jolla hän uransa alussa löi läpi. Kovaa jyskyttävä EDM-trap perkussio ja varsinkin Young Chopin popularisoimalla drill-snarella tehdy nopeat snare-sarjalaukaukset tuovat mieleen Ekalin aikaisemmasta tuotannosta yhden lempikappaleistani, Babylonin.

Seuraavana tuleva Braids on yksi suosikkejani albumilta. Lempeällä pianolla ja hipauksilla jousi-instrumentteja koristeltu rento kasa vahvoja trap-rumpuja on mukava levähdystauko. Kappaleella esiintyy myös todella hyvältä kuulostava leadi, jonka arvelen olevan tehty resämpläämällä ihmisen ääntä. Se ei kuitenkaan kuulosta robottimaiselta, vaan sulautuu kappaleeseen kuin jonkin hyper-oopperalaulajavirtuoosin kajahdus.

Braidsia seuraava Drown ei ole suosikkejani albumilta. Kappale on vähän liiankin geneerinen future bass-pläjäys. Vierailevan vokalistin Au/ran laulu menee genrelle stereotyyppisiin ylikorkeuksiin, ja melodramaattiset lyriikat yhdistettynä 500 kertaa aiemmin kuultuun tuotantotyyliin jättävät allekirjoittaneen kylmäksi. Tämäkin kappale tulee kuitenkin todennäköisesti olemaan albumin kuunnelluimpia, sillä se on prototyyppinen esimerkki soundista, joka on tällä hetkellä suosittua. Populaari ei ole paha, itseääntoistava populaari on.

Albumi kuitenkin paranee huomattavasti seuraavalla kappaleella. Cage, jolla vierailee albumin alussa mainittu mossy. on ehdottomasti yksi albumin kohokohtia. Housea ja EDM-trappia fuusioiva teos on kolme minuuttia yksinkertaista, mutta sitäkin tarttuvampaa rumpurytmiä. Välillä esiin tulevat kuiskaukselta kuulostavat vocal chopit tuovat kappaleeseen tietynlaista mystisyyttä, ja sopivat erinomaisesti kappaleen rytmiin.

Seuraavana tuleva Faithless saattaa olla nimensä puolesta viittaus yhteen Ekalin isoimmista hiteistä, aiemmin tässä arvostelussakin mainittuun Unfaithiin. En pidä sitä yhtään epätodennäköisenä, että Ekali olisi halunnut viitata yhteen uransa isoimmista kappaleista debyyttialbumillaan. Faithless on kappaleena yksi albumin parhaista. Rauhoittava jousi-instrumentteja, erilaisia syntikoita ja kaunista vokaaliprosessointia hyödyntävä kappale tuntuu temmoltaankin hitaammalta kuin albumin muut kappaleet. Sekaan on ripoteltu itämaiselta kuulostavan instrumentin ääniä, ja jopa Minecraftin soundtrackista tunnetun C418:n tuotannon mieleen tuovia korkeita kilahteluja.

Faithless toimi hyvänä levähdystaukona sitä seuraavalle Power-kappaleella, jossa on mukana vierailemassa yksi EDM:n lupaavimmista nousevista tähdistä, Nitti Gritti. Kappale on yksi albumin loistavia valonpilkahduksia, ja tuo mieleen Ekalin aikaisemman tuotannon. Erittäin kovaa osuva EDM-trap perkussio yhdistettynä dropissa itselleni joltakin ilmassa heiluvan esineen pyörimisnopeutta matkivalta synalta, jota edeltää torvi-instrumenteilta kuulostavien äänten kantama build-up muodostaa erittäin kovan kappaleen, josta tulemme varmasti näkemään huonosti ekstaasissa kuvattuja, heiluvia kännykkävideoita festivaaleilta.

Poweria seuraa albumin ainoa välisoitto, To A Friend – Interlude. Ekalin musiikki todellakin loistaa välisoitoissa, sillä kuten Unfaith toimi erinomaisena sämplenä Draken Wednesday Night Interludella, niin To A Friend on myös yksi albumin parhaita kohtia. Ekali on kyennyt mahduttamaan yhteen minuuttiin ja vain muutamaan musiikilliseen elementtiin uskomattoman määrän tunnetta. Tämä 66:n sekunnin hetki sai minut ajattelemaan, että ehkä asiat tulevatkin menemään ihan hyvin, ja ehkä tulevaisuus ei näytäkään aivan niin synkältä kuin se aiemmin näytti.

Välisoittoa seuraa Back To You, jossa on vierailevana vokalistina Kiiara, ja Be Fine, jossa on vierailena vokalistina Wafia. Ei näistä saa paljoa irti. Todella geneerisiä rakkauslauluja, joita ei vaan suoraan sanottuna kiinnosta enää kuunnella, kun ne on muutaman kerran kuullut. Tuntuu siltä, että näitä on nykyään vähintään yksi jokaisella vähänkään popimpaan suuntaan tähtäävän bassomusiikkituottajan projektilla. Ei siinä mitään, niille on selvästi kuuntelijakuntansa, mutta minä en siihen kuulu.

Albumin lopettavat kappaleet Flow Through Me ja Hard To Say Goodbye. Flow Through Me on albumin rauhallisemmalla puolella, ja hyödyntää Ekalin vokaaliprosessointitaitoja. Tätä kappaletta voisi oikeastaan kutsua hengailubiisiksi. Juhlat on ohi, ja porukka makailee terassilla ja katsoo auringonnousua. Siihen tämä varmasti sopii.

Hard To Say Goodbye lopettaa albumin. Rakkauslaulu tämäkin, mutta tuotannoltaan ja laulusuoritukseltaan parempi ja mielenkiintoisempi kuin Back To You tai Be Fine. Hyvä lopetus albumille. Eiköhän tätäkin tulla kuulemaan teinityttöjen Instagram-videoiden taustalla.

Ekali ilmaisee debyyttialbumillaan A World Away, että haluaa liittyä EDM-tuottajien ylimpään kastiin, ainakin mitä kuuntelijamääriin tulee. Albumi on täynnä popahtavaa ja laadukkaasti tehtyä bassomusiikkisoundia, jossa on kuitenkin suurimmilta osin myös nyansseja ja syvyyttäkin. Vaikka muutama huoneenlämpöinen nyyhkylaulu mukaan mahtuikin, albumi saa kuitenkin arvosanan

7.