Meillä kaikilla on välillä huonoja päiviä. Kun tuntuu, että muu yhteiskunta ei pelaa minkäänlaisten kaikkia hyödyttävien sääntöjen mukaan, ja alkaa sataa sinä yhtenä päivänä, kun et tuonut sateenvarjoa, voi iskeä kriittinen ja akuutti vitutus. Yksi omalla kohdallani toimivista tavoista lievittää kyseistä vaivaa on musiikki, yleensä hyvin aggressiivinen sellainen. Esittelen siis tässä 10 biisiä, joita itse kuuntelen, kun ärsytys saavuttaa kriittisen massan. Kappaleet eivät ole minkäänlaisessa kronologisessa tai parhauteen perustuvassa järjestyksessä.

10. Slayer – Disciple (2001)

Thrash metallin legendaariseen Isoon Neloseen kuuluvan Slayerin vuoden 2001 albumilta God Hates Us All löytyy listan ensimmäinen kappale, nu-metal vaikutteinen Disciple. Jotkut Slayer-puristit saattavat sivuuttaa bändin 2000-luvun tuotannon täysin, mutta kyllä sieltäkin löytyy erittäin kovaa kamaa. Aivan kappaleen alusta alkaen soiva riffi on suorastaan koukuttava, ja katarsiksen aiheuttavaa kertosäettä “God hates us all” on todella puhdistavaa huutaa täyttä kurkkua. Kerrostaloasujien kannattaa tosin olla huutamisen suhteen vähän varovaisempia naapurisovun säilyttämiseksi.

9. The Acacia Strain – Beast (2010)

Lista jatkuu The Acacia Strainin vuoden 2010 Wormwood-albumin ensimmäisellä kappaleella nimeltä Beast. Kappale on äskeiseen Slayerin kappaleeseen verrattuna huomattavasti hidastempoisempi, mutta hitaampi tempo lisää kappaleen painostavaa tunnelmaa. Eritoten kertosäkeen

My life is a shooting range

People never change

My life is a shooting range

People never change

lyriikat ovat todella osuvat, ja parantavat pahempaakin ärsytystä hyvinkin tehokkaasti. Tämä deathcore-pläjäys saa pakostikin pään, ja miksei nyrkitkin, notkumaan tahdissa.

8. Torsofuck – Mutilated For Sexual Purposes (2004)

Lista saa vähän suomalaistakin edustusta, sillä seuraava kappaleemme löytyy Torsofuckin vuoden 2004 levyltä Erotic Diarrhea Fantasy. Koska genrenä on vaihtelevissa määrin porngrind ja goregrind, tämäkin kappale alkaa noin kahden minuutin introlla, joka on mitä todennäköisimmin sämplätty suoraan jostakin seitsemänkymmentäluvun suttuisesta pornoelokuvasta. Tämän voi kuitenkin skipata menemällä kappaleessa kohtaan 2:22, jos haluaa päästä niin sanotusti suoraan toimintaan. Sitä on todellakin luvassa, sillä käyntiin lähtee goregrindille ominaisella helvetillisen korkealla temmolla maustettu, jopa noisemaisia ulottuvuuksia sisältävä armoton kaksiminuuttinen. Tässä päästään hyvinkin lähelle puhdasta, laimentamatonta raivoa musiikillisessa muodossa.

7. Calibre – Rollover (2018)

Otetaan tähän väliin genretauko metallista, ja siirrytään hetkeksi drum and bassin maailmaan. Seuraava kappaleemme on Calibren vuoden 2018 albumilta 4AM peräisin oleva Rollover. Kappaleessa on yksi selkeimmin miksatuista ja parhailta kuulostavista rumpubreikeistä, minkä olen ikinä kuullut. Kappaleen minimalistiset ja kylmät taustaäänet luovat kappaleelle hiljaa kytevää raivoa emuloivan tunnelman. Tämä ei ole hallitsematonta vihaa varten, vaan hiljaista harkintaa, voimafantasiointia ja kostosuunnitelmien tekemistä taustoittava kappale, jos edellämainituista aktiviteeteista siis sattuu tykkäämään. Joskus ihminen tarvitsee valonnopeutta kulkevia rumpubreikkejä selvittääkseen mielensä.

6. Limp Bizkit – Full Nelson (2000)

Limp Bizkit on saanut tietyissä piireissä negatiivisen maineen vaihtelevissa määrin lyriikoidensa korniuden ja bändin laulaja Fred Durstin julkisen imagon ja käytöksen takia. Rap-metalli genrenä on myös monien ihmisten mielestä epäpyhä sekasikiö, mistä en ole täysin eri mieltä. Omasta näkökulmastani Limp Bizkit kuitenkin tekee juuri tiettyyn mielentilaan, eli vitutukseen, erinomaisesti sopivaa musiikkia. Siksi Full Nelson löysi tiensä tälle listalle. Varsinkin kappaleen koukku

You’ll get knocked the fuck out

Cause your mouth’s writing checks that your ass can’t cash

Knocked straight the fuck out

Cause your mouth’s writing checks that your ass can’t cash

tiivistää hyvin tunteen, jonka moni meistä on joskus kokenut jotakuta kohtaan, oli tämä taho sitten ärsyttävä esimies tai vaikkapa kokonainen poliittinen puolue.

5. Marilyn Manson – Irresponsible Hate Anthem (1996)

Biisin nimi kuvaakin jo hyvin, miksi se päätyi tälle listalle. Marilyn Mansonin vuoden 1996 albumilta Antichrist Superstar peräisin oleva Irresponsible Hate Anthem on Mansonin diskografian parhaimmistoa. Kappaleen kertosäettä, jossa vain toistetaan sanoja “Fuck it!” on tyydyttävää huutaa täyttä kurkkua, ja varsinkin kappaleen lyriikka

I wasn’t born with enough middle fingers

on huonona päivänä erittäin samaistuttava.

4. 21 Savage – No Heart (2016)

Omalta 21 Savagen suosikkiprojektiltani, eli vuoden 2016 Savage Modelta löytyvä No Heart on malliesimerkki Savagen uran alun kylmästä ja julmasta lyyrisestä tyylistä. 2010-luvun vastine gangstaräpille, Savage Mode on yksi parhaimmista trap-projekteista genren historiassa. Kappaleen lyriikoista uhkuva no bullshit -asenne yhdistettynä legendaariseen Metro Boomin’ tuotantoon tuo kappaleelle paikan tällä listalla.

3. XXXTENTACION & Ski Mask The Slump God – R.I.P ROACH “EAST SIDE SOULJA” (2016)

Tässä kappaleessa pusketaan sekä 808-basso että XXXTENTACIONIN äänihuulet äärimmilleen, ja näihin elementteihin yhdistetään vielä Ski Mask The Slump Godin soljuva flow. Tuloksena on yksi lyhytikäisen soundcloudräpskenen aggressiivisimpia tuotteita. XXXTENTACION ei välttämättä loistanut pitkään, mutta loisti sitäkin kirkkaammin.

2. Nasum – Inhale / Exhale (1998)

Hengitysohjeita ruotsalaisen yhdeksänkymmentäluvun grindcoren tahtiin. Biisi on Nasumin albumilta Inhale / Exhale.

1. Taylor Swift – Shake It Off (2014)

Kun et halua olla enää vihainen. Albumilta 1989.