Tälle perjantaille sain kasattua aika monipuolisen kasan eri genrejen sinkkuja – kiitos kaikille musiikkiaan lähettäneille!

Kneel Before the Death – Eternal Sleep

Ensimmäisenä vuorossa on blogini ensimmäinen katsaus postilaatikkooni lähetettyyn metallimusiikkiin – Helsinkiläisen Kneel Before the Deathin kappale Eternal Sleep. Ennen itse kappaleesta puhumista mainitsen, että bändin nimi olisi soljuvampi ja kieliopillisesti korrektimpi, jos nimi olisi yksinkertaisesti Kneel Before Death, tai, vaihtoehtoisesti, Kneel Before The Dead. Death-sana ei the-artikkelia tarvitse, mutta sen sisällyttäminen tämän yhtyeen nimeen voi toki olla jonkinlainen search engine optimization -taktiikka. Moving on!

Myönnän, ettei melodinen death metal ole se ensimmäinen metallin genre, jonka pariin yleensä käännyn. Eternal Sleepin soundit ovat kuitenkin sen verran räyhäkkäitä, että kappaletta on ilo kuunnella. Vokaaliraita vaihtelee jonkinlaisen perkelöityneen, hieman kimeämmän ja helvetin vihaisen gremlinin ja yhtä lailla totisesti suutahtaneen möreä-äänisemmän hahmon välillä, luoden toimivan kontrastin. Biisistä löytyy tyydyttävän syviä, pitkiä murahteluhuutoja, ja kohdan 2:30 inhoa täynnä oleva syljenpurskahdus luo kuvan vihollisensa verta suustaan sylkevästä barbaarista – vitun kova. Kappaleen instrumentaatio ja sävellysvalinnat ovat todella toimivia. Orkestraaliset elementit jousisektion osalta luovat aitoa helvetillisen taistelutantereen tunnelmaa, ja esimerkiksi kohdan 2:13 kitarajyskytykset kuulostavat kuin sarjaa ampuvilta demonisilta konekivääreiltä. Rumpali on koko kappaleen ajan aivan tulessa tuplabasaritulituksesta äkäisiin symbaalifilleihin, ja kappaleen bassotaajuuksista on myös pidetty erinomaista huolta. Kappaleen kitaratyö on yhtä moitteetonta, ja se liikkuu sujuvasti djentiä muistuttavista purskauksista melodisempiin suuntiin ja takaisin – tässä biisissä on todellista potentiaalia. Biisi päättyy kahdenkymmenen sekunnin mittaiseen yhtämittaiseen huutoon, joka ilmentää kappaleen lyriikoissa kuvatun päähenkilön sisäistä tuskaa ja tunnetta rajojensa partaalle ja niiden yli pusketuksi tulemisesta – laulajalla on todellakin palkeet kunnossa. Todella tykkiä kamaa, suosittelen erittäin vahvasti: https://open.spotify.com/track/7j1HRm8wHRyeLSgYZNjlBD?si=badc6535bfcd4ebe

Janne Tapion Sisäinen Avaruus – Oljenkeltainen maa

Kakkosbiisin kohdalla teemmekin täyden genre- ja tunnelmavaihdoksen. Janne Tapion Sisäinen Avaruus on tamperelainen vuonna 2015 perustettu poppia, rockia, folkia ja kantria yhdistelevä viiden miehen tehopumppu, jolta esittelen tänään kappaleen nimeltä Oljenkeltainen maa. Tässä rauhallisessa ja tunnelmallisessa biisissä on keskiössä akustinen kitara ja viulu, jotka luovat sydämeen tiukalla otteella tarttuvia ääni-ilmaisuja, joiden lomaan Janne Tapio, oikealta nimeltään Janne Högbacka, ompelee runollisia Suomen kansallismaisemasta ammentavia lyyrisiä mielikuvia. Kappaleen tunnelmaa täydentävät myös erittäin onnistunut hillitty sähkökitara, sekä poikkeukselliset, jonkinlaisen rauhallisen rumpuympyrän mieleen tuovat perkussiosoundit.

Sanojen puolesta kappale on oikeastaan käytännössä runo, kaunis ja ilmaisuvoimainen sellainen. Nämä ovat suosikkisäkeeni:

Ikävöikää kanssani syystuulen kuivaamat lehdet

Iloksi muuttakaa mieleni huojuva kaipaus

Lennä kanssani lähtevä valkoinen joutsen

Äänesi voima siiville minutkin sai

Tässä vielä linkki kappaleeseen: https://open.spotify.com/track/0rKZ1ahlPqWYH82W2x4OQE?si=1598c162bc6546ee

Kesy – Mania

Singlerysäyksemme viimeistelee kuopiolaisen punk-ääniestetiikasta vahvasti ammentavan Kesy-nimisen yhtyeen kappale Mania. Luokittelisin tämän kuuluvan suhteellisen omalaatuiseen ska-punk-fuusiogenreen, ja kappale ilmentää mielestäni molempien genrejen vahvuuksia onnistuneesti. Kappaleen runko on vahvemmin ska:n puolella, mutta esimerkiksi vokalistin ilmaisu on lähempänä punkkia. Biisistä tekee onnistuneen oikeastaan juuri se, miten soljuvasti yhtye onnistuu vaihtelemaan kahden genren välillä rytmikkäästä ska-väännöstä suoraviivaisempaan, mutta vähintäänkin yhtä viihdyttävään punk-jytinään. Jos korvani/instrumenttituntemukseni ei petä, niin uskallan sanoa, että mukaan on saatu jopa pasuunakin, joka tuo kappaleeseen erinomaisen lisän ja toimii ns. kantavana seinänä rytmisektion koossa pitämisessä. Yhtyeen kitaristin sujuva riffailu rumpalin ja basistin luoman vakaan perustan päällä luo kontrolloidun kaoottisen äänellisen maailmaan, jossa yhtyeen solisti sujuvasti navigoi. Lyriikat onnistuvat luomaan kuvan maanisesta henkilöstä, joka kenties ymmärtää tilansa olevan pohjimmiltaan epävakaa, mutta kokee sen kuitenkin ehkä jopa jollain tavalla viihdyttäväksi. Kappaleen lopetuksessa vokalisti kanavoi onnistuneesti maanista tilaa, ja kappale päättyykin pois ajavan ambulanssin kaltaiseen ääneen, joka kuvaa kenties maanisen episodin lopputulosta – joku jossakin joutui jonkinlaiselle osastolle. Hauska biisi, ja kieltämättä genrensä puolesta suhteellisen harvinaista kuultavaa nyky-Suomessa. Tässä vielä linkki: https://open.spotify.com/track/0uqe0CGRwsydISK5AsCyDG?si=a04dcef5ee944532

Mukavaa viikonloppua kaikille!