Oulun_Keskusta – Putket (villit) 2023
Tämän aurinkoisen perjantain aloittaa kepeä kolmetoistaminuuttinen EP Oulun Toppilassa kotkalaisen, tamperelaisen ja kempeleläisen perustamalta Oulun_Keskusta-yhtyeeltä. Projektilla ei kuulla tavallisia tuubeja, vaan villejä putkia – tenori- ja baritonisaksofonit riehuvat rumpusetin rytmiperustusten päällä. EP alkaa jokseenkin kaoottisella MÄYHEM-kappaleella, eikä meininki juurikaan rauhoitu seuraavienkaan kappaleiden aikana. En oikeastaan koe tarpeelliseksi edes eritellä levyn viiden kappaleen ominaisuuksia erikseen, sillä projektin kesto on sen verran lyhyt ja soundi sen verran koheesiivinen, että suosittelen kuuntelemaan sen kokonaisuutena alusta loppuun. Käytännössä kyseessä on soundtrack helvetin hektiselle päivälle, jonka aikana ihminen kiirehtii yhdestä osasta kaupunkia toiseen, ja saa kaikki velvollisuutensa suoritettua vain juuri ja juuri, paeten menestyksen kanssa kuin Indiana Jones hattunsa kera sulkeutuvasta ansatemppelistä. EP:n viimeisen, TTI, nimisen kappaleen lopussa joku kysyy toistuvasti huutaen: “Lähetsä joraa?” – Allekirjoittanut vastaa: Kyllä, kyllä lähden.
Putket (villit) on kolmen instrumenttinsa suvereenisti hallitsevan muusikon lyhyt projekti, joka kuulostaa siltä, että se on tehty silkasta musiikin tekemisen ilosta. Olen huomannut, että monet muusikot heittävät välillä somessa läppää siitä, miten yleensä bändien jäsenille on paljon helpompaa, hauskempaa ja luontaisempaa kokoontua treenikämpälle vain jammailemaan ja koheltamaan kuin konkreettisesti säveltämään ja viimeistelemään biisejä. Itsestäni tuntuu siltä, että tällä projektilla Oulun_Keskusta nimenomaan keskittyykin siihen, että on yksinkertaisesti hauskaa tehdä yhdessä kovia musikaalisia ääniä ja ns. riehua musiikillisesti. Luulen, että jokainen bändin jäsen osaa kyllä soittaa tarvittaessa kurinalaisesti myös niitä länsimaisen taidemusiikin kaanonin kappaleita, mutta kenties he tarvitsivat musiikillisen höyryjenpäästelytauon, jonka päättivät sitten myös nauhoittaa. Lopulta kasassa on tämä hauska pieni projekti, josta saa energiaa vaikka syksyiseen haravointisessioon. Kuuntelemaan pääset alhaalta:
Samase – Auringonkukka (2023)
Toisena esittelen pääkaupunkiseudulta peräisin olevan Samase-yhtyeen uuden singlen Auringonkukka. Kyseessä on energiatasoltaan melko rento, jopa flegmaattinen shoegaze-vivahteinen kappale. Melankolia ja apatia on käsinkosketeltavissa, mikä on tälle genrelle tietysti täysin ominaista. Kappaleen äänimaailma on loistava, ja kaikki instrumentalistit onnistuvat erinomaisesti. Siksi tuntuukin niin turhauttavalta huomauttaa kappaleen lauluraidan miksauksesta – se on täysin kuulumattomissa. Jos yhtye ei olisi sisällyttänyt sähköpostiinsa lyriikoitaan, minulla ei olisi mitään hajua, mitä kappaleessa sanotaan. Myönnän toki, että lauluraidan jättäminen erittäin hiljaiseksi voi myös olla taiteellinen valinta, sillä se antaa kappaleelle uuden ulottuvuuden tilanteissa, joissa kuuntelija veivaa nupit kaakkoon ja soittaa tätä kappaletta täysillä. Kuuntelen itsekin paljon samantyylistä, melko melankolista tavaraa (oma grungegaze-soittolistani löytyy tästä: https://open.spotify.com/playlist/6K7IRtjdDtJOxrkOOXANXR?si=f10b36099b784ffa), ja myönnän sen toimivan hienosti myös kovallakin volyymilla eräänlaisena musiikkiterapiana, jossa kuuntelija pääsee katoamaan vahvasti efektoitujen kitaroiden äänivalliin. Kuulon säilyttämisen vuoksi tätä ei tietysti kannata harrastaa liian usein, mutta välillä tekee kyllä eetvarttia kellua shoegaze-massan päällä.
Auringonkukka on loistavat soundit sisältävä reflektointibiisi, jonka kuuntelua suosittelen lämpimästi. Kappaleeseen pääset käsiksi alhaalta:
Tässä kaikki tällä kertaa, itse loikkaan nyt uuden Drake-albumin pariin. Kiitos!
