Øutline – Betrayal of Her Heart
Pyrähdyksemme alkaa Jyväskylästä ponnistavan Øutline-yhtyeen uudella Betrayal of Her Heart-singlellä. Kappale on tyyliltään punkahtava, jopa lähellä pop-punkia, muttei kuitenkaan sentään täyttä juustoa – kyllä tästä vielä kirjoittaa kehtaa ja kuunnellakin kelpaa.
Yhtyeen jäsenistö on seuraavanlainen: Aaron Hietaniemi (laulu), Mikko Häkkinen (kitara), Iiro Palaste (kitara), Eetu Pynnönen (basso) ja Oiva Salonen (rummut, perkussiot). Itse Betrayal of Her Heart-kappale ei sinänsä ole soundiltaan mitenkään vallankumouksellisen innovatiivinen, mutta sisältää kuitenkin onnistumisia etenkin kitaroiden osalta. Hietaniemen lauluäänessä taas yhdistyy sopivissa määrin rock-asennetta ja oikeaa laulutaitoakin. Kappaleen miksauksen hoiti SN-Audio Productionin Sami Niittykoski, ja Masteroinnin Alho Audio Masteringin Jarno Alho, ja sen kyllä kuuleekin, sillä kappaleen kaikki elementit pystyy kuulemaan, ja miksaus tuntuu onnistuneesti yhteen liimatulta.
Lyriikoiden puolesta yhtye onnistuu luomaan selkeän narratiivin ns. “piparin” perässä olevasta miehestä, joka käy baarissa läpi eräänlaista pick-up-artist-tyylistä strategiarypästä pokatakseen pahaa-aavistamattoman naisen illan hoidokseen. Kappaleen nainen odottaa jotakin enemmän, miehen tavoitteena taas on lähinnä omien fyysisten halujensa tyydytys – “He’s not misunderstood / He is just using you“. Tällainen narratiivi on mielestäni mukavaa vaihtelua siitä rockista, jota minulle yleensä lähetetään, jossa sydänsuruiset miehet rämpivät perseelleen menneiden ihmissuhteiden alhossa, ja käsittelevät tunteitaan musiikin kautta. Sellaisissa kappaleissa ei toki ole mitään pahaa, ja tunteiden kanavointi taiteentekoon on viisasta, mutta kyseisiä biisejä vaan tehdään aivan perkeleesti, ja sen myötä niitä myös lähetetään minulle paljon.
Øutline-yhtyeen Betrayal of Her Heart on kuuntelukelpoista tavaraa, ja sitä pääsee testaamaan täältä:
Kustaa – Muukalaiset
Matka jatkuu edelleen rock-pohjaisesti Kustaa-nimisen artistin uudella Muukalaiset-nimisellä singlellä. Tänä vuonna blogissa on tullut käsiteltyä jo peräti kaksi eri kappaletta, joiden nimi on Alien, ja samankaltainen nimeämiskonventio jatkuu edelleen, toki tällä kertaa suomeksi.
Se nimestä, entä itse musiikki? Muukalaiset on mukavan raikkaan kuuloinen ja kieltämättä “elokuvamainen kokonaisuus”, kuten artisti itse Spotify-biossaan toteaa. Kappaleessa jokseenkin melankoliseen ja angstiseen lyriikkaan yhdistyy selkeästi harkittu ja viilattu tuotanto, ja sopivan laadukas lauluääni, joka ei kuitenkaan kuulosta liian kliiniseltä. Kappaleessa kuultava kimeä syntikkaääni toimii hyvin tunnelman luojana ja tahdittajana, ja se antaa biisille tarpeeksi erottuvaa luonnetta, mikä pelastaa kappaleen joutumasta mitäänsanomattomien indie-rockbiisien unohdusläjään. Kustaa kajauttaa lyriikkansa asenteella varsinkin kappaleen loppupuolella, bridgen jälkeen, ja itse lyriikat tiivistävät mielestäni isoja ideoita sopivan kompaktiin, rock-biisille sopivaan muotoon:
Aika muuttaa meitä kaikkia
Mutta me ei olla muukalaisia
Kerro kuka sä tahdot mulle olla
Nimenomaan säe “Kerro kuka sä tahdot mulle olla” on rock-lyriikkana toimiva esimerkki lähes melodramaattisesta heittäytymisestä, jossa kuuluu kuitenkin romanttinen pohjavire. Saattaisi kuulostaa hieman kornilta, jos sen sanoisi vakavissaan yksi parisuhteen osapuoli toiselle, mutta rockbiisin kontekstissa lyriikka toimii oikein näppärästi.
Tätä Kustaan debyyttisingleä pääset kokeilemaan alta löytyvästä soittimesta:
Macroplastic – Footstep Demon
And now for something completely different! Macroplastic on Esko Karvisen, Tuisku Hillilän ja Aleksi Nurmen muodostama elektronista, osittain improvisaatiopohjaista ja genrerajoja suvereenisti ylittelevää musiikkia soittava trio. Kolmikolta ilmestyy Pure Multicolor Nonsense-niminen debyyttialbumikin 12.1.2024, jonka olen saanut kuulla ennakkoon, ja josta kenties kirjoitankin tammikuussa jos ehdin, mutta tänään käsittelyssä on vain albumin ensimmäinen single, Footstep Demon.
Kappaletta on hankala kategorisoida mihinkään yhteen genreen. Nurmen hienosti soittamat aidot rummut yhdistyvät Karvisen ja Hillilän kosketinsoitinriemuun, ja lopputuloksena on jonkinlaista elektronista fuusioprogerockjazzia – en osaa kuvailla kappaletta genren osalta paremmin! Bändi itsekin kuvailee taipumuksiaan meilissään:
“Kantava elementti yhtyeen soinnissa on sen orgaaninen yhteissoitto ja suurin osa levyn raidoista onkin äänitetty studiossa nimenomaan livenä. Albumin matkalla kappalemateriaali rönsyilee sihisevästä ambientista kevyiden jazzvaikutteiden kautta kohti progressiivista avaruusrockia ja pisteliästä nu metallia, mikä ei tee Macroplasticin genrelokeroinnista helppoa!“
Footstep Demon alkaa hieman rauhallisemmalla sykkeellä, mutta yltyy loppupäässä varsinaiseksi syntikoiden ja rumpujen riehaksi, jota on ilo kuunnella. Koko kolmikko onnistuu loikkaamaan samaan, Nurmen taidokkaasti luomaan rytmilliseen “taskuun” todella näppärästi, ja kiipparivelhot pääsevät veivaamaan hurmoksessa sen tason space rock-tavaraa, että oksat helvettiin! Kyseessä on raikkaan omalaatuiselta kuulostava musiikkiluomus, jota on erittäin mukava kuunnella. Tyypit aidosti osaavat mennä soramontulle revittelemään Yamahalla!
Tällaista taitavien muusikoiden luomaa uniikkia, selkeällä musiikillisella visiolla tehtyä taidetta on aina mahtavaa löytää postilaatikosta, mutta sitä löytyy sieltä valitettavasti aika harvoin. Yhtyeenä onnistuneesti edukseen erottuminen ei ole helppoa, mutta Macroplastic on ainakin tällä kappaleella onnistunut siinä. Jos asuisin Biosphere 2-tyylisessä asumuksessa avaruudessa, palkkaisin tämän bändin mielelläni taustamusiikiksi intergalaktisille cocktailkutsuilleni.
Hear for yourself:
Se siitä, viikonloppuja vaan kaikille ja tsemppiä lumitöihin!
