Viime kuun Ozzylle omistetun postauksen jälkeen ei auta kuin puskea eteenpäin, ja Tumpin Musablogi palaakin siis jälleen normaaliohjelmiston pariin. Tämän myötä jatkuu koko vuoden pituinen A Year -projektia käsittelevä tekstisarjani, jossa käsitellään tänään poikkeuksellisesti kahden kuukauden teokset, sillä heinäkuun teos jäi viime postauksen aiheen myötä käsittelemättä.

Sitä ennen tahdon kuitenkin esittää vielä osanottoni hiljattain edesmenneen Mastodonin kitarakuningas Brent Hindsin puolesta. Kuuntelin alkuvuodesta ensi kertaa Mastodonin koko diskografian sivistääkseni itseäni, ja kyseessähän on aivan saatanan kova bändi. Yhtye soitti myös Ozzyn jäähyväiskeikalla. Toivottavasti ensi kuun postauksessa säästymme kuolemantapauksilta, sillä modernilla metallilla ei ole varaa menettää enää yhtäkään legendaa. Kiitos kaikesta.

AURAL – July (2025)

Heinäkuun teoksesta on heti pantava merkille Marjo Hyvärisen kansitaide, jossa luonto on toki edelleen läsnä, mutta jonka keskiössä on kesäinen, katettu ruokapöytä, joka odottaa saapuvaa seuruetta. Useimmat A Year -projektin kansitaideteokset ovat olleet hyvin luontokeskeisiä, mutta toukokuun teoksessakin oli huomattavissa oikeassa yläkulmassa näkyvä pöytä. Vaikka heinäkuun maalauksessa ei näytäkään esiintyvän sama pöytä kuin toukokuun maalauksessa, on tärkeä huomata itse pöydän aseman siirtyminen kaukaisesta oikean yläkulman sijainnista lähempää kuvattuun perspektiiviin kuvan keskiöön. Tulkitsen tämän viestivän, että heinäkuu on omistettu läheisten kanssa vietetylle ajalle, ja silloin Suomi asettaa työelämän paineet edes hetkeksi sivuun ja nauttii maamme kauniista luonnosta.

Sattumoisin oma heinäkuun loppupuoliskoni ja elokuun alkupuoliskoni muodostivat yhden vuoteni kiireisimmistä työkuukausista. Tykitin helvetillisen määrän käännöksiä eri asiakkaille työskennellen noin 32-asteisesta työhuoneestani läpi historiallisen lämpimän helleputken ilmalämpöpumputtomassa asunnossa, joten en itse elänyt aivan tämän teoksen eetoksen mukaisesti – tai, ken tietää, ehkä heinäkuun kansimaalauksen pittoreskista pöydästä puuttuvat ihmiset juuri siksi, että he eivät ole ehtineet työkiireiltään istahtamaan vielä alas.

July on myös musiikillisesti tunnelmaltaan rento, jopa hiljalleen ilmassa leijaileva teos. Pianon sointi on hyvin pehmeä, ja jatkuu läpi koko teoksen 79 sekunnin keston ilman pidempiä taukoja. Sävelkulku ikään kuin astelee hieman kierrellen ja kaarrellen, kuin metsäpolkua pitkin hiljaa kävellen. Heinäkuu on kesäkuukausista omintakeisella tavallaan usvaisin: heinäkuulle taitaa osua kolmesta kesäkuukaudesta eniten kesälomarupeamia, festivaalikausi on vauhdissa ja ihmiset sinkoilevat ympäri maata mökeiltä mökeille ja järviltä järville. Heinäkuu voi helposti mennä yllättävän nopeasti ohi joka viikonlopun ollessa täytettynä aktiviteeteilla, ja voi tuntua siltä, että merkitykselliset muistot hukkuvat tekemisen paljouteen. July kehottaakin keventämään tahtia, ja se on viisas neuvo.

Palaa heinäkuun muistoihin tästä:

AURAL – August (2025)

Pöytäteema jatkuu elokuun kansitaiteessa, mutta tällä kertaa asetelma vaikuttaa kuvaavan aterian jälkeistä tilannetta – kesän loppua. Tyhjäksi juoduissa viinipulloissa palavat kynttilät, ja tuolit sekä astiat ovat hieman hujan hajan. Elokuun loppu on jo kynttiläharrastajien kauden aloitusaikaa, ja monilla varmasti syyhyävätkin sormet IKEAn kynttiläosastolla.

Maalaus on kuitenkin värimaailmaltaan edelleen vahvan valoisa, mikä on ymmärrettävää itse kappaletta kuunnellessani. August on musiikillisesti hyvin rauhallinen teos, ja koen sen sopivan loistavasti elokuun, ja etenkin elokuun lopun, tunnelmaan. Enää tämän viikon ajan voi sanoa, että vielä on kesää jäljellä, sillä ensi maanantaina todella alkaa syyskuu. Bongasin jo viikko sitten ikkunastani näkyvässäni koivussa keltaisia lehtiä, ja joudun valitettavasti toteamaan, että niiden määrä vain kasvaa kasvamistaan.

Itse matkaan tänä viikonloppuna ystävieni kanssa mökille venetsialaisia viettämään, ja huomaan tätä tekstiä kirjoittaessani ja August-kappaletta kuunnellessani kesän menneen uskomattoman nopeasti ohi. Muistan vielä heinäkuussa kelluneeni jonkinlaisessa ihailtavan tietämättömyyden ja rentoutuneisuuden tilassa, jossa toki pakersin paljon töitä, mutta pääsin myös nauttimaan kesästä, ja tuntui, että edessä oli vielä paljon koettavaa – ja kyllähän paljon tänä kesänä koinkin. Skunk Anansie Allas Sea Poolilla ja mökkijuhannus kesäkuussa, Ozzyn historiallinen jäähyväiskeikka kotisohvalta kokonaisuudessaan nautittuna heinäkuussa, Queens of the Stone Age Jäähallissa, Suuret Oluet, Pienet Panimot -olutfestivaali Turussa ja tulevan viikonlopun mökkireissu elokuussa. Onhan tässä kaikenlaista tehty. Ja silti tuntuu siltä, että ehkä enemmän olisi vielä pitänyt tehdä.

AURALin August onnistuu pureutumaan käsittämättömän hienolla tavalla tähän kesän lopun katkeransuloiseen, lohduttavaan melankoliaan. Kesänlopetusbiisit ovat oikeastaan oma biisikategoriansa, ja muutamia genren suosikeistani ovat esimerkiksi Foo Fightersin Summer’s End, American Football -yhtyeen The Summer Ends, ja tietysti Taylor Swiftin tälle kuukaudelle erittäin ajankohtainen August, jonka lausahdusta August slipped away like a bottle of wine olen mielessäni toistellut oikeastaan koko kuukauden. Vasta näin elokuun viimeistä viikkoa viettäessäni alkaa kuitenkin oikeasti tuntui siltä, että elokuu ikään kuin vain lipsahti pois. Tiedän, ettei kesää arvostaisi niin paljon, jos loppuvuosi ei koostuisi kylmyydestä, pimeydestä ja vetisyydestä, mutta kyllähän sitä joskus toivoisi, että kesä voisi olla edes yhden kuukauden pidempi. Siihen tunteeseen myös tämä AURALin kappale osuu hienosti.

Tiedän, että syyskuussa saa fiilistellä täysin rinnoin Type O Negativen September Sun -kappaletta, ja lokakuussa puolestaan samaisen yhtyeen October Rust -albumia, mutta nautitaan tämä viikko vielä tästä kesästä.

Kuuntele August tästä:

Kiitoksia, ja vielä kerran tänä vuonna: hyvää kesää.