Frey Xenét – Saab (2024)

Kesäkuinen matkamme alkaa Tampereelta Saabin kyydissä! Kyseinen automerkki herättää aina itsessäni nostalgian tunteita, sillä se on ensimmäinen auto, joka perheellämme lapsuudessani oli – faija ajeli tummansinisellä vuoden 1982 Saab 99-mallisella oman isänsä vanhalla autolla juuri sen verran pitkään ennen uudempaan vaihtamista, että ehdin itse vuonna -99 syntyneenä muodostaa autosta muistoja.

Tampereelta lähtöisin oleva Frey Xenét-yhtye (jonka nimen oletan ottaneen inspiraatiota espanjalaisesta Freixenet-viinibrändistä) toimittaa puolestaan oman ylistyslaulunsa kitaristinsa Saab 95-mallin kulkupelille – ja helvetin hyvin toimittavatkin. Bändin minulle lähettämän meilin otsikko oli “Tamperelaisyhtye Frey Xenét julkaisee kesän kovimman rock-kappaleen”, ja on pakko myöntää, että kyseessä on erittäin onnistunut teos. Sinänsä tämän vuoden suomirocktarjonta on kyllä jo muutenkin todella vahvaa (josta esimerkkinä toimii vaikkapa viime kuun postauksessa esittelemäni Aino & Hajonneet-yhtyeen Viimeiseen iltaan-kappale), mutta kehtaan sanoa, että myös Frey Xenét ansaitsee tulla mainituksi kesäkauden positiivisten löytöjen joukossa.

Saab on kappaleena suhteellisen suoraviivaista, laadukasta rockia. Nopeita riffejä, asenteella lauletut lauluraidat ja sanoitukset, jotka ovat samaan aikaan oivaltavat ja humoristiset – ei mitään liian vakavaa, mutta sanoja on kuitenkin selvästi mietitty. Hyvä meininki, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Tämän vauhdikkaan kappaleen pääset kuuntelemaan alta:

Ahven – Avaruusasema (2024)

Seuraava biisi tulee yhtyeeltä, joka on tehnyt musiikkia yhtä monta vuotta kuin allekirjoittanut on ollut edes olemassa. Avaruusasema on Jämsässä vuonna 1999 perustetun Ahven-yhtyeen 25-vuotisjuhlalevyltä löytyvä kappale, jossa tasaviivaisempaan rockiin yhdistyy mielestäni jopa hieman rockabillymaista äänimaailmaa. Kappaleen perusasiat ovat kunnossa, ja etenkin rytmikitaran ja soolokitaran soljuvaa yhteispeliä kuuntelee mielellään. Biisi erottuu kuitenkin selkeimmin edukseen sanoituksen ja laulun osalta.

Teoksen sanoitus- ja laulutyyli on hienolla tavalla omintakeinen, ja pitkät virkekokonaisuudet soljuvat hämmentävän sujuvasti yhtyeen solistin laulamana. Lauluraita leikittelee kappaleen rytmin seassa, ikään kuin harppoen valtavia askeleita kerrallaan tuntumatta kuitenkaan sekavalta tai liian hektiseltä. Itse sanoitukset sekoittavat juuri tarpeeksi tietoista narratiivin rakennusta ja tajunnanvirtamaisuutta luodakseen massasta erottuvan tyylin. Temaattisesti biisi punoo nostalgisia mielikuvia perustanaan käyttäen kuvaa valtiosta, joka ei onnistu luomaan valistuneita, pitkällä tähtäimellä elämänsä osalta viisaita päätöksiä tekeviä yhteiskunnan jäseniä. Sanoissa on useita runollisesti sanoitettuja sivalluksia, ja tässä niistä muutama suosikkini:

“Jos perusopetuksen tavoite on tukea kasvua ihmisinä, yhteiskunnan jäseninä sekä opettaa tietoja, taitoja tarpeellisia, yleissivistää; On meillä työn alla esimerkillinen opetusohjelman itsenäinen soveltaminen eikä mikään hiljainen kapina – Arvosanat tappiin!“

Toinen nosto:

“Markkoja tursuavat verkkarin taskut tyhjenevät teräväksi piikiksi tilastoihin, Raha-automaattiyhdistyksen lama-ajan anomaliaksi.“

Etenkin repliikki raha-automaattikansasta, joka tuhlaa rahaa, jota sillä ei oikeastaan ole, on saatanan hyvää lyriikkaa. Tässä voi kuulla vilauksen suomirock-sanoitusten uinuvasta sielusta, joka 1970-1990 lukujen kultakauden jälkeen tuppaa nykyään pilkahtelemaan yhä hankalammin löydettävissä musiikillisissa kolkissa ja nurkissa kuin aiemmin. Repliikissä on onnistuttu vielä hyödyntämään jopa ajallista perspektiiviä, eli kyseessä ei ole pelkkää nykyhetkessä kerrottua ajankuvaa, vaan aidosti reflektiivistä tarinankerrontaa. Tässä on esimerkki siitä, mitä niinkin yksinkertainen muuttuja kuin aika voi tuoda musiikkiin – bändin jäsenet ovat eläneet läpi lama-ajan, ja pystyvät nyt sanoittamaan tuntemuksiaan iän tuoman viisauden patinoimasta perspektiivistä. Bändin jäsenet ovat todennäköisesti itse nähneet taskunpohjistaan viimeisiä lantteja kaivavien, jo väljähtänyttä keskikaljaa hörppivien epätoivoisten ihmisten syöttävän yksikätistä rosvoa kerta toisensa jälkeen, mutta vasta nykyajan tiedolla he ovat pystyneet asettamaan tilanteen laajempaan kontekstiin – lama-aika saa ihmiset todella uskomaan äärimmäisen epätosiin unelmiin.

Kappaleen pääset kuuntelemaan tästä:

NEVA – Kohti tulevia päiviä (2024)

Viimeinen kappaleemme on soundiltaan pehmeämpi kuin kaksi ylempää teosta, ja edustaa omasta mielestäni rockin sijaan jopa jonkinlaista alt-kantria – Kohti tulevia päiviä on vuonna 2018 perustetun NEVA-nimisen yhtyeen lempeä, kauniisiin kesäpäiviin sopiva kappale. Jo teoksen otsikko kiteyttää ominaisuuden, joka kuuluu kaikkiin optimistisiin suosikkikappaleisiini – hetkessäkin on tietysti hyvä elää, mutta kenties vielä kivemmalta tuntuu, kun tietää tulevaisuudenkin loistavan kirkkaana.

Itse kappale on hellän instrumentaation päälle rakennettu vahvasti sanoituksissaan mielikuvien voimaa käyttävä fiilistelybiisi. Tätä voisin helposti kuvitella kuuntelevani jossakin maaseudulla, istuskellessani verannalla ja siemaillessani tuoretta marjamehua aavaa peltomaisemaa katsellessani. En oikeastaan koe tarpeelliseksi edes mainita erikseen mitään tiettyjä lyriikoita, sillä ne punovat toinen toisiinsa yhdistyen kesäisen maiseman, jota pystyy arvostamaan parhaiten kuuntelemalla koko kappaleen. Onnistunutta, mukavaa kesämusiikkia seesteisiin keskipäiviin. Suosittelen.

Kuuntelemaan pääset tästä:

Lopuksi vielä tärkeä viesti.

Sain tänään (27.6.) vielä yhden uuden meilin, jossa minulle lähetettiin musiikkia. Kyseessä oli Lempivärit-nimisen yhtyeen viesti, jossa he kertoivat huomenna ilmestyvästä Tehkää jotakin!-levystään. Levyltä löytyy myös kappale nimeltä Jotain tarttis tehdä, joka on Elokapinan Myrskyvaroitus-mielenilmauksen epävirallinen tunnuskappale. Vaikken kirjoitakaan kappaleesta pohdintaa (sen sanoma aukeaa hyvin selkeästi ihan vain kuuntelemallakin), halusin kuitenkin jakaa linkin kappaleeseen, sillä kannatan jyrkempiä toimia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Toivottavasti päättäjämme kuuntelevat ilmastotieteellisen tutkijayhteisön konsensukseen tutustuneiden huolia, ja asettavat Suomen reitille kohti ympäristöystävällisempää politiikkaa. Maassamme on paljon helvetin fiksua jengiä, ja panostamalla rahallisesti vihreän teknologian kehittämisen tukemiseen voisimme toivottavasti lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla – turvata tuleville sukupolville elinkelpoisen planeetan ja tienata samalla tuntuvasti rahaa.

Tässä kappale, joka valottaa, miksi etenkin merkittävä osa nuorisosta kokee suurta epävarmuutta tulevaisuudesta:

Kiitän jälleen tältä erää. Kävin kesäkuun alussa katselemassa Metallican sunnuntaisen keikan livenä, ja juhannustakin tuli hiljattain juhlittua loistavassa seurassa. Huomenna aionkin ottaa rennosti ihan vain omalla terassilla – suosittelen vahvasti kaikille samaa, kesä on taianomaista aikaa.