Olen pikkuhiljaa onnistunut laskeutumaan maan pinnalle siitä euforiamaisesta tilasta, johon päädyin käytyäni Tukholmassa sunnuntaina 19.5. katsomassa livenä sekä Taylor Swiftin että Paramoren keikan. Ilta oli uskomaton, ja tunnen päässeeni osallistumaan aidosti historialliseen tapahtumaan. Tästä vuodesta tulee todennäköisesti muutenkin tähänastisen elämäni paras keikkavuosi, sillä parin viikon päästä pääsen näkemään myös Metallican livenä. Sitä odotellessa tarjoilen kuitenkin teille taas kattauksen kuukauden kovimpia – kolme nasevaa rockbiisiä suoraan koti-Suomesta!

Aino & Hajonneet – Viimeiseen iltaan (2024)

Aino & Hajonneet on Svart Recordsille kiinnitetty, omien sanojensa mukaan voimapoppia ja punkrockia soittava yhtye. Diggaan bändin suorasukaisesta nimestä, ja myös heidän uudesta biisistään, jonka nimi on Viimeiseen iltaan. Kuunnellessa lavan ottaa heti itsevarmasti haltuunsa yhtyeen solistin vahva ääni, jota on ilo kuunnella. Solistin äänestä tulee mieleen jonkinlainen rockimpi, vihaisempi Elli Haloo, ja soundi toimii loistavasti tällaisessa rehdissä, laadukkaasti tehdyssä rockissa. Biisi on miksattu moitteettomasti, ja sen lyriikat sopivat alkavan kesän innostuneeseen, jopa hieman jännittyneeseen tunnelmaan. Kappaleen toinen selkeä tähti on kitaristi, jonka napakka rytmitys ja fiksu tone tukevat solistin menevää suoritusta. Tätä kuunnellessa tekee mieli navigoida lähimmälle terassille, sihauttaa auki jääkylmä bisse ja nautiskella auringosta. Erittäin osaavaa tekemistä, jota pääset itse testaamaan tästä:

Folkjykä & Kuntoutujat – Kasiraitanen tiikeri (2024)

Seuraavan kappaleemme takaa löytyvät Tumpin Musablogin vanhat tutut, eli Folkjykä & Kuntoutujat! Bändi on palannut muutaman uuden singlen kera, joista uusimman esittelen tänään. Kasiraitanen tiikeri antaa osviittaa bändin tulevan, 7.6.2024 ilmestyvän Rakkaus löytää meidät-levyn soundista – on tapahtumassa siirtymä lempeästä folkista aktiivisempaan rockiin.

Itse biisi onnistuu luomaan positiivisilla duurimelodioillaan kiistämättömän kesäisen tunnelman. Kappaleen lyriikat puolestaan kertovat indiebänditoiminnan autuaan sekavista realiteeteista humoristiseen tapaan helvetin nopeassa tahdissa, jonka laulunopeus muistuttaa jopa räppiä. Vahvat loppusoinnut yhdistettynä biisin ska-maiseen keinuntaan ja puhallinsoitantoon ovat omiaan luomaan sekavan hauskaa meininkiä. Lempilyriikkani oli yksinkertainen klassikkokysymys: “Morjesta moi, muistitko piuhan?”. Repliikki lauotaan kappaleen alkupäässä, ja siinä onnistutaan tiivistämään neljällä sanalla bänditoiminnan keskeinen tunnelma harvinaisen onnistuneesti.

Folkjykä on Kuntoutujineen palannut – toivota heidät tervetulleeksi kuuntelemalla uusi biisi tästä:

messier – Yee-Haw (2024)

Kolmen biisin rockrytinämme päättää oululaisen messier-yhtyeen puolitoistaminuuttinen pläjäys Yee-Haw. Luokittelisin tämän jonkinlaiseksi optimistis-nihilistiseksi punkiksi. Melodiat ovat positiivisen kuuloisia, ja niistä tulee kappaleen yleisen tunnelman kera mieleen jopa jonkinlaisen esiteineille tarkoitetun sekavan, korkean energiatason animaatio-ohjelman tunnusmusiikki. Lyriikan puolesta kappaleessa kysytään kuulijalta patteristo kysymyksiä, joiden avulla pyritään selvittämään, röhnöttääkö kuulija mieluummin pelästyneenä paikallaan, vai onko kuulija valmis tekemään kaikkensa edetäkseen elämässä, vaikka se voikin olla pelottavaa ja jännittävää – keskeistä punk-diskurssia.

Hauskaa, sotkuista, autenttista ja energistä kuunneltavaa, jota pääset kuulostelemaan tästä:

Kiitän, kuittaan, ja toivotan loistavaa kesää – eiköhän se ole vihdoinkin tullut jäädäkseen!