Vuoden 2025 ensimmäinen postaus on saapunut, ja se jatkaa tuttua Kuukauden kovimmat-sarjaa. Oma arkeni on muuttunut ainakin vuoden ensimmäisen neljän kuukauden ajaksi paljon aiempaa kiireiseksi, sillä onnistuin saamaan siksi ajaksi peräti täysituntisen päivätyön, mutta pyrin silti jatkamaan blogipostausten kirjoittamista, vaikka siihen onkin aiempaa vähemmän aikaa.

Whisper – Gravemind (2024)

Vuoden ensimmäisen postauksen kunniaksi ajattelin, että eiköhän laiteta homma käyntiin kunnon tykityksellä – death metallia Helsingistä, olkaa hyvä.

Gravemind on Whisper-yhtyeen toinen EP, ja se koostuu syntikkatunnelmointi-introsta ja kolmesta osaavasti luodusta death metal-kappaleesta, joista etenkin kahdeksanminuuttinen nimikkokappale Gravemind erottuu edukseen. Vaikka EP:n kappaleet ovatkin muuten äänimaailmaltaan melko selkeästi perinteisiä death metal -sävellysvalintoja hyödyntäviä, yhtyeen tyyliin kuuluu myös vahva syntikoiden hyödyntäminen. EP:n jokaisessa kappaleessa vaikuttaa kuuluvan sama synasoundi, joka on hyvällä tavalla hieman vanhahtava, ja jopa nostalginen – ei tällaiseen vääntöön sopisikaan mikään hyperkiillotettu, moderni syntikkavalinta. Käytännössä juuri syntikoiden käyttö erottaa EP:n kappaleet muusta death metallin massasta, ja se puski tämänkin musabloggarin korvat hörölle. Muuten kyseessä on

Vaikka olenkin enemmän bläkkis- ja thrash-miehiä, niin tällainen death metal toimii kyllä itsellenikin. Sekä Angel Leviathan– että Gravemind-kappaleiden loppupuolilta löytyvät melodisemmat ja rauhallisemmat osiot ovat loistavia sävellysvalintoja, jotka tarjoavat kuuntelijalle mahdollisuuden lepuuttaa korviaan ennen seuraavaan äänivalliin sukeltamista. Nostan positiivisena osana esiin myös clean-lauluraitojen kauniin efektoinnin (kuten kohdassa 4:38), jonka myötä ne todella kuulostavat mystisiltä, aivan kuin laulajan kotimaailma olisi joku aivan muu kuin oma tuttu maapallomme. Koko EP on tuotettu äärimmäisen taitavasti, sillä sen miksaukseen on onnistuttu sisällyttämään death metalliin kuuluva rosoisuus ilman, että eri instrumenttien taajuusskaalat puuroutuvat toisiinsa. Näin yhtye onnistuu välttämään kuuntelijan EP:n maailmaan uppoutumisen rikkomisen jopa sellaisissakin kohdissa, joissa tykitys vaihtuu hiljaisempiin laulukohtiin. Lisäbonusta annan myös laulusuorituksesta, solisti osaa todella laulaa.

Kaiken kaikkiaan Whisper on onnistunut Gravemind-EP:llään kokoamaan tiukan neljän kappaleen paketin, josta löytyy kuunneltavaa ihmisille, jotka tahtovat pitää tauon Cannibal Corpse-kopiobändien luukuttamisesta. Kuuntelemaan pääset alhaalta:

Pelko – Karhu (2025)

Ja nyt jotakin aivan muuta! Pelko on vieraillut blogissa ennenkin (eli vuoden 2023 huhtikuussa), ja helsinkiläinen indie-yhtye on jatkanut ahkerasti musiikin luomista.

Nimitin tätä teosta postauksen otsikossa “karhu-indieksi”, sillä se kertoo karhuksi muuttumisesta. Tarkemmin sanottuna se kertoo halusta ja tarpeesta piiloutua luontokadolta talvipesään otson lailla. Myönnän, että kun Yhdysvalloissa valittiin hiljattain (taas) valtaan vittupää, joka jättäytyi Pariisin ilmastosopimuksesta, ja heittelee arktisten alueiden poraamiseen liittyen “Drill, baby, drill!”-tason kommentteja, alkaa mesikämmenen henkinen elämä kuulostamaan houkuttelevalta. Ehkä keskittyminen kutemamatkalla olevien lohien metsästämiseen, mustikoiden mussuttamiseen ja talvipesässä röhnöttämiseen olisi psyykkeelle rauhoittavampaa kuin jatkuva ilmastotuhosta kertovien uutisten lukeminen, mutta minkäs teet – emme elä Animorphs-kirjassa.

Jos sitä nyt sanoisi vaihteeksi jotakin musiikista, niin kuvailisin tätä teosta taidokkaasti sävelletyksi ja lauletuksi voimaballadiksi. Ei tässä välttämättä mitään kovinkaan vallankumouksen kokeellisia valintoja tehdä, mutta mukaan mahtuu nättiä syntikkaa, timanttista kitarasooloa, tunnelmallista pianoa ja mukavasti jytisevää rumputyötä. Nopeaan tahtiin kumiseva basso antaa kappaleelle pikaisesti laukkaavaan rytmin, ja lopputuloksena on ajankuvamme ymmärrettävästi muodostama kappale.

Kirka lauloi viitisenkymmentä vuotta sitten siitä realisaatiosta, että tehtaat saastuttavat luontoamme, ja tilanne on edennyt puolessa vuosisadassa siihen, että nyt lauletaan karhuksi muuttumisesta vääjäämättömältä vaikuttavan luontokadon uhatessa. Joku saattaisi nähdä tässä melko masentavan kehityskulun – saastuttaminen ei todellakaan loppunut. En kuitenkaan kannusta ketään vaipumaan eksistentiaaliseen masennukseen ilmaston tilan takia, sillä ihmiskunta pystyy halutessaan häkellyttävän hienoihin, koordinoituihin ilmastotekoihin, mutta ymmärrän myös täysin, miksi jotkut tuntevat nykytilanteesta ja sen etenemissuunnasta- ja nopeudesta angstista apatiaa.

Sanoisin näin, että nyt kannattaa hengähtää hetki, ja kuunnella alhaalta karhumusaa.

The Crooked Routine – Thick Thumb (2025)

Seuraava kappaleemme edustaa puolestaan juurikin musiikin kokeellisempaa puolta. Thick Thumb on Keski-Suomessa hylätyllä maatilalla asuvan multi-instrumentalisti Matti Peltosen The Crooked Routine-musiikkiprojektin debyyttisingle, ja samalla tämän vuoden keväällä julkaistavan Chapter II-nimisen albumin ensimmäinen single.

Kuvailin teosta postauksen otsikossa psykedeelis-progressiiviseksi genresekoitusmusiikiksi, ja koen sen olevan edelleen tarkin tapa kuvata kappaletta. Teosta kuunnellessani mieleeni virtaa päällimmäisenä jonkinlaisia sirkus-assosiaatioita, enkä tarkoita tämän olevan negatiivinen mielleyhtymä. Mieleen tulivat esimerkiksi Poets of the Fall-yhtyeen Requiem for My Harlequin-kappaleen kimeät syntikat, sekä Devin Townsendin veikeämmän puolen tuotokset, kuten Vampolka tai March of the Poozers.

Thick Thumb on kappaleena kerrosteinen. Joka vaiheessa soi useita instrumentteja, ja mukana on mitä moninaisimpia perkussioääniä, erinäisiä kitararaitoja, tasaiseen tahtiin keinuva rumpukomppi ja kaiken kruunaava lauluraita harmonioineen. Kappaleen alussa kuullaan syntikkaa ja gongikin, ja lopussa kuullaan jousi-instrumentaation myötä sinfonisia elementtejäkin.

En väitä, että tämä olisi välttämättä sellainen teos, jota kuuntelisi monta kertaa putkeen loopilla, mutta mielestäni kyseessä on kuitenkin hauska, kuuntelemisen arvoinen kappale. On mukavaa kuulla ihmisten jaksavan nähdä vaivaa projekteihin, joilla on omanlainen soundinsa. Tätä teosta on selkeästi viilattu huolellisesti, sillä sen tuotannossa on niin paljon syvyyttä. Tuotannossa on käytetty aikaa ns. korvakarkin mukaan sisällyttämiseen, eli kappaleessa kuuluu jatkuvasti pieniä ääniä, jotka luovat kuuntelukokemukseen syvyyttä ja palkitsevat tarkkaavaiset kuuntelijat. Suoraan sanottuna teokselle on hankala tehdä oikeutta tekstin kautta, ja juuri siksi suosittelenkin sen kuuntelemista alla olevan linkin kautta.

AURAL – January (2025)

Päätän tämän suhteellisen kaoottista musiikkia sisältäneen postauksen laskemalla kierroksia huomattavasti. January on AURAL-taiteilijanimellä tunnetun Laura Sippolan uuden A Year-projektin ensimmäinen kappale. A Year on Sippolan ja kuvataiteilija Marjo Hyvärisen audiovisuaalinen yhteistyöprojekti, jossa ensimmäinen säveltää kappaleen, ja jälkimmäinen luo siihen kansitaiteen – ainakin näin oletan, sillä sähköpostissa ei mainittu, luodaanko kuva ja musiikki samanaikaisesti vai toisiaan seuraten.

January on hyvin hillitty ja jokseenkin melankolinen pianoteos. Kuunnellessani ensimmäinen reaktioni oli, että teos toimisi aivan loistavasti osana jonkinlaista runonlausuntaa – toisin sanoen, vakaa rytmi mahdollistaa täydellisesti sanojen kirjoittamisen, ja toivon, että joku kappaleen kuuntelijoista inspiroituu kirjoittamaan teokselle sanat.

Teos seisoo kuitenkin vahvasti omilla jaloillaan instrumentaaliteoksenakin, ja paljastan jopa sen, että allekirjoittanut kuuntelee juuri tämänkaltaista musiikkia enemmän kuin mitään muiden tämän postauksen kappaleiden genrejä. Taitavasti sävelletty hiljainen pianomusiikki on yksi maailman hienoimmista asioista, ja on mahtavaa, että sitä osataan luoda näin korkealla laatutasolla myös Suomessa. A Year-projektin ideana on luoda vuoden jokaisesta kuukaudesta moniaistinen tulkinta, ja odotankin innolla, miltä loput 11 kuukautta tulevat kuulostamaan – kenties osoitan spottivalokeilaa muihinkin projektin kappaleisiin seuraavissa blogipostauksissa.

Kuuntelemaan pääset tästä:

Toivotan kaikille mukavaa alkavaa vuotta. Vaikka maailmanpolitiikassa onkin helvetillinen turbulenssi meneillään, yritetään silti pitää kanssaihmisistämme huolta. Kiitos.