Suunnittelin tammikuun blogipostaukseksi arviota Draken odotetusta Certified Lover Boy -albumista, mutta mies päättikin viivyttää albumin julkaisua. Siksi aloitan blogivuoden melko rauhallisesti, yksinkertaisella listauksella muutamasta biisistä, jotka ovat olleet itselläni suurkulutuksessa tammikuun lumisina päivinä. Otsikko saattaa hämätä, sillä sen perusteella voisi ihan oikeutetusti olettaa, että suosittelen nimenomaan tämän vuoden tammikuussa julkaistuja uusia kappaleita. Tältä listalta löytyy kuitenkin kappaleita vuosienkin takaa.
Seba – Shades Of Me & You
https://warmcommunications.bandcamp.com/album/shades-of-me-you
Tämä liquid drum and bass -legenda Seban kappale vuodelta 2013 (löytyy myös Spotifysta) on ollut kovassa kuuntelussa. Kappale on minimaalinen, ja se tekee siitä niin hyvän. Jokainen ääni on tarkoin valittu, ja miksattu erinomaisesti. Tuloksena on uskomattoman tunnelmallinen kuusiminuuttinen, jota jaksaa kuunnella uudestaan ja uudestaan. Hyvin käytetyt vokaalisamplet ja taustalla jatkuvasti toistuva kolmen nuotin syntikkamelodia ovat kappaleen parhaat osat, ja antavat kappaleelle suorastaan hypnoottisen vaikutuksen.
Yawning Man – The Wind Cries Edalyn
https://open.spotify.com/track/7A5eYR541CtQk5QrPpCo8Z?si=Hr-DB4QHSfuDMXHWhaySlA
Vuoden 2016 Historical Graffiti -albumin aloituskappale on rauhoittava ja lumoava. Kappaleen keinuva rytmi vie mukanaan, ja Adolfo Trepianan soittama bandoneón antaa kappaleelle viimeisen silauksen, jonka ansiosta biisi hipoo täydellisyyttä. Tämä kappale auttaa omassa tapauksessani lievittämään stressiä, jos koen aikatauluni liian hektiseksi, tai sattuu muuten vain vituttamaan.
Burial – Archangel
https://open.spotify.com/track/6evpAJCR5GeeHDGgv3aXb3?si=DfhJ4PPeQFGReshrLhgsQw
Tämä kappale ei pahemmin esittelyjä kaipaa, onhan se brittiläisen elektronisen musiikin legendan Burialin helposti tunnetuin kappale. Burial on yksi niitä artisteja, joista olin kuullut vuosien ajan, ja joka kerta miehen musiikkiin viitattiin siunaavin termein. Tässä tammikuussa kuuntelin viimeinkin ajatuksella hänen Untrue -albuminsa vuodelta 2007, ja se todellakin kolahti. Archangel on osin melankolinen, osin toiveikaskin kappale. Se pitää kuunnella, jotta sen erinomaisuuden todella ymmärtää. En osaa tehdä sille oikeutta sanojeni kautta.
Makoto ft. Paul T & Edward Oberon – Believe in Me
https://open.spotify.com/track/5gk3vyLJN5bp9ip9aIaGEq?si=0FmBWz_mRp6hd2X2kRvpWg
Listamme alkoi liquid drum and bassilla, ja sillä se myös päättyy. Hospital Recordsille kiinnitetyn japanilaistaiturin uusin tuotos on ollut kovassa toistossa. Sen sielukkaat vokaalit ja niitäkin sielukkaampi saksofoni yhdistyvät särisevään bassoon ja kaikki palaset loksahtavat nätisti yhteen.
Sivuhuomiona mainitsen ilmiön, joka osui sattumalta korvaani muutama päivä sitten. Törmäsin TikTokissa housekappaleeseen, jonka lyriikat kuulostivat oudon tutuilta. Kyseessä oli kappale nimeltä Believe Me, artistilta Navos. Vertasin lyriikoita Makoton kappaleeseen, ja ne olivat samanlaiset. Sitten googlasin fraasit, jotka toistuvat peräkkäin molemmissa kappaleissa:
Don’t you think like that
I will love you endlessly
If you’ll only believe in me
Googlauksen tuloksena löysin lisää kappaleita, joissa toistuivat aivan samat lyriikat, ja lisäkuuntelujen perusteella kyseessä oli sama vokaalisample. Esimerkkibiisejä, joissa voi kuulla saman samplen kuin Navosin kappaleessa, ovat vaikkapa STXPH – ENDLESSLY, Ray Volpe – Believe in Me, ja Blooom – Be Around. Muutamilla kappaleista oli useita miljooniakin kuunteluita Youtubessa.
Minulla oli jo aika vahva teoria siitä, mitä oli tapahtunut, ja se lopulta varmistui, kun tein haun Splicen samplevalikoimasta hakusanalla “believe in me”. Tuo monessa biisissä kuultava sielukas laulusuoritus oli oikealta nimeltään romanttinen
91V_VHP_Fem_Vocal_Hook_100_Believe_In_Me_02_Clean_Cm.waw
Makoton kappaleessa lyriikat laulaa kuitenkin miesääni, ja ne vielä jatkuvatkin noiden ylempänä mainittujen fraasien jälkeen. Uskallan olettaa, että Makoto tai Paul T & Edward Oberon tekivät samplesta interpolaation, ja jatkoivat sen lyriikoita. Ihan toimiva strategia, joka antoi heidän kappaleelleen uniikimman soundin, vaikka lyriikat olikin todennäköisesti lainattu kyseisestä Splice-samplesta.
Splicen käyttämisessä ei ole mitään pahaa, käytän sitä itsekin käytännössä jokaisessa kappaleessani. En yritä luoda mitään gotcha-narratiivia, Splice-samplejen bongailu ei ole mikään uusi ilmiö. Sen haluan kuitenkin sanoa, että Splicen kaltaiset sivustot ovat muuttaneet samplaamisen luonnetta ikuisesti.
Vieläkin on mahdollista samplata Splicen ulkopuolelta, vaikka mahdolliset copyright-algoritmit saattavat samplen tunnistaakin, jos sitä ei runno kunnolla. Olen kuitenkin varma siitä, että tekemäni Splice-samplebongailu tulee vain yleistymään ja helpottumaan, kun Splicen sampleja käytetään enemmän ja enemmän. Jos ei ymmärrä, miten samplaaminen toimii ja mitä se edes on, ja sitten törmää kahteen kappaleeseen, joissa on täysin sama vokaalisample, se voi pilata musiikin “taian” jollekulle.
Ehkä koomisinta oli se, että lähes jokainen kappale, jossa käytettiin löytämääni samplea, oli vielä nimettykin lähes identtisesti. Jokainen nimi oli jokin variaatio samplen lyriikoista, pelkästään Believe in Me -nimisiä kappaleita löytyi neljä.
Lopetan nalkuttamiseni tähän:
Ei ole kiellettyä käyttää biisin nimeen enemmänkin kuin 10 sekuntia. Oman artistinimensä hakukoneoptimoinnista ei tarvitse stressata niin paljon, jos keksii luovia nimiä kappaleilleen. Ei tarvitse mennä Fiona Applen albuminimien tasolle, mutta hieman mielikuvitusta kannattaa kuitenkin käyttää. Näin vältytään sadoilta artistinimiltä, jotka ovat vain tavallisia sanoja tai nimiä, jotka on kirjoitettu Caps Lock päällä ja joiden vokaalit on korvattu V- tai X -kirjaimilla.
