Tänä kauniina perjantaisena keskipäivänä kriitikkosähköpostiini (löytyy täältä) tupsahti viesti, jossa esiteltiin Helsingin ja Hampurin kesken juurensa jakavan rockyhtye The Fisherman & The Sea:n uusi single. Ilmeisesti reilu kuukausi sitten käynnistämäni Amatöörikriitikon postilaatikkoarviossa-postauskategoria tuottaa hedelmää, kun toinenkin indiebändi uskalsi ottaa yhteyttä. En minä pure – paitsi keskinkertaisia major label-virityksiä, ne raatelen kyllä.
Tällä kertaa minulle ei lähetetty kokonaista albumia vaan single, joten loin Amatöörikriitikon postilaatikkoarviossa-kategoriaan uuden alalajin, perjantaisen postilaatikkopyrähdyksen. Pyrähdykset keskittyvät singleihin, postilaatikkoarviossa-sarja jatkaa toimintaansa albumiarvioiden kategoriana. Nyt kun valtakunnassa on taas kaikki hyvin, keskittäkäämme huomiomme itse musiikkiin.
Stranglehold-kappale lähtee käyntiin lennosta, niin sanotusti in medias res, pirteällä kitaralla joka tuo jopa mieleen joitakin Taylor Swiftin ensimmäisten albumeiden lempeitä kitarasovituksia kuten Speak Now -albumin kappaleen Mine, mikä tietysti uppoaa itseeni kuin veitsi voihin. Ymmärrän bändin sähköpostissaan tekemänsä vertauksen Foo Fightersiin, mutta pidän The Fisherman & The Sea-bändin soundia ehkä hitusen liian pehmeänä oikeuttaakseni Foo-vertauksen täysin. Mieleen tulee pikemminkin hieman suoraviivaisempi, vähemmän kitaraefektejä käyttävä U2, mikä ei mielestäni ole ollenkaan huonompaa seuraa. Tässä vaiheessa sanomani kuulostaa jo satuilulta, mutta en edes vitsaile sanoessani, että tätä tekstiä kirjoittaessani ja biisiä kuunnellessani viimeisetkin pilvet väistyivät taivaalta ja selkääni lämmittää tällä hetkellä myöhäistalvinen auringonpaiste – biisi sopii tähän säämaisemaan kuin nenä päähän. Perjantai on kyllä perkeleen hyvä viikonpäivä.
Jokainen bändin jäsen toimittaa tasaista laatua, kukaan ei jätä osuuttaan kantamatta. Miksauskin on kondiksessa. Ainoa hiusten halkomiseksi menevä mielipiteeni on, että ajoittain lauluraita tuntuu siltä, ettei se “istu” aivan täydellisesti muun instrumentaation päälle, mutta myönnän tämän olevan pitkälti mielipideasia. Tämäkin huomio liittyy miksaukseen, ei itse laulusuoritukseen, josta en löydä moitittavaa. Tämä huomio ei myöskään vie minua kuuntelijana biisistä ulos, joten kyseessä on pitkälti makuasia, todennäköisesti jonkinlaista musiikkikriitikon pilkunnylkytystä, pitäähän sitä nyt jotenkin päästä biisiä tökkimään.
Faktahan on lopulta se, että Stranglehold on erittäin onnistunut tuotos hyväntuulista rockia, joka sopii erinomaisesti juuri perjantaipäivän tunnelmaan. Biisin sanoissakin on mielestäni positiivinen, vaikeuksien taaksejättämiseen ja niistä selviämiseen kannustava viesti, johon kuuntelijoiden on varmasti helppo yhtyä. Joskus tulee pohdittua, että miksei enää tehdä tällaista perushyvää, menevää rockia. Kuuntelen toki itsekin paljon angstista musiikkia, mutta välillä sitä haluaa kuunnella jotakin, jossa on positiivinen viesti, optimistinen sointukulku ja tutun ja turvallisen kuuloinen rocksoundi. Suosittelen tätä biisiä lämpimästi, ja se löytyykin täältä. Ai niin, ja respectit bändille syntikan käytöstä biisissä, se oli erittäin toimiva lisä.
Stranglehold-singlen julkaisu käynnistää odotuksen, joka kohdistuu bändin tulevaan kolmanteen albumiin nimeltä Be More Boldly You.
The Fisherman & The Sea soittaa 9.3. keikan Helsingissä, venuena Bar Loose. Menkää paikalle, tilatkaa maukas bisse, tai pari, tai seitsemän, ja nauttikaa hyvästä fiiliksestä.
Tämä musiikkitieteilijä nauttii tänä perjantaina itsekin kasan hifistelyoluita timanttisen musiikin ja loistavan seuran kera. Toivotan kaikille tämän aaltopituuden kuuntelijoille loistavaa viikonloppua!
