Tänään kirjoitan tekoälyn käytöstä musiikissa. Koko tekoälymusiikin idea tuntuu itsestäni todella tylsältä ja vastenmieliseltä, mutta diskurssi on sen verran ajankohtaista, että pakkohan soppaan on oma lusikka työntää.

Musiikkiblogin pitäjänä tuntuu siltä, että olen rikastunut henkisesti saamalla melko uniikin näkökulman musiikintekoon kirjoitusteni kautta. Olen kirjoittanut tästä blogissani ennenkin, mutta totean uudestaan olevani suhteellisen varma siitä, että monille minulle musiikkiaan lähettäville artisteille kirjoitukseni ovat kenties ensimmäinen kerta, kun joku todella paneutuu ajatuksella heidän taiteeseensa ja kirjoittaa siitä perustellun pohdinnan. Tämä johtuu pitkälti siitä, että käsittelen paljon musiikkia, jossa artistit priorisoivat omaa taiteellista visiotaan kaupallisen menestyksen tavoittelun sijaan, eikä heidän musiikkinsa ole käynyt läpi mitään kokoushuoneen aivoriihisessioita ja syväanalyysejä. On minulle toki muutaman kerran lähetetty sellaistakin tavaraa, jossa on selkeästi tavoitteena lähinnä mahdollisimman laajan yleisön tavoittaminen, ja se on ollut sen verran hajutonta ja väritöntä, etten nähnyt siitä kirjoittamisessa mitään järkeä – joten en siitä ikinä kirjoittanutkaan.

Ylivoimainen enemmistö minulle lähetetystä musiikista on vahvasti ajoittain erittäinkin omalaatuista indiemusiikkia, ja lähettäjä on lähes aina artisti itse. Kun meili ei tule joltakin promohommiin palkatulta viestintätoimistolta, vaan artistilta itseltään, on muusikon ja musiikista kirjoittavan henkilön etäisyys melko pieni. Internetin kauttahan kaikki toki tapahtuu, ja vieläpä tekstimuodossa sähköpostiviesteinä, mutta kyseessä on silti suora keskusteluyhteys, ei mikään kylmä, välikäsien kautta käyty bisnestransaktio. Ihminen on lähellä.

Ihminen on lähellä – siitähän taiteessa ylipäätään on kyse. Juuri tästä syystä tekoälymusiikki tuntuu minusta helvetin tyhmältä turhakkeelta, jonka ainoa tavoite on rikastaa levy-yhtiöpomoja. Automaation hiipiessä työpaikoille ja automaation steroideja täyteen ladatun isoveljen, tekoälyn, tehdessä tuloaan, on moni työpaikka vaarassa – tai jopa jo menetetty. Työnteko ei mielestäni ole mikään itseisarvo, joten automaation ja tekoälyn tuhoamien työpaikkojen menetyksen ei sinänsä pitäisi olla mikään ongelma, kunhan työnsä menettävät ihmiset viitsittäisiin elättää robottien tekemän työn hedelmillä. Mutta kun ei. Niin ei vaan tehdä. Sen sijaan tuotantovälineet omistava veijari käärii entistä perverssimmät prosentit yrityksensä tuotosta, ja kuilu omistavan ja suorittavan luokan välillä kasvaa entisestään.

Samaa haetaan tekoälyn integroinnilla musiikkiinkin – siellä, mistä voidaan poistaa ihminen ja lisätä yhtälöön kasa koodia, voidaan uudelleenohjata ennen työntekijän taskuun osittain mennyt rahavirta täysin johtajien taskuun.

En usko tekoälymusiikin todellakaan korvaavan ihmisartisteja täysin. Ne genret, joissa tekoäly saattaa tehdä tuhojaan, ovat pääasiassa taustakuunteluun suunnitellut musiikkityypit, kuten ambient tai sen moderni pikkuserkku lo-fi hip hop. Ambient-musiikin saralta löytyy myös erittäin innovatiivista ja luovaa musiikkia, ja itsekin rakastan kyseistä genreä (tässä soittolistani jos kaipaat rauhoittavaa ambientia: https://open.spotify.com/playlist/4P9BfCOUUBbZ18gfiU8kJp?si=e3bfb41638b749ce), mutta myönnän, että osa genren musiikista kuulostaa kieltämättä siltä, että sitä pystyisi pumppaamaan ulos algoritmikin – ja yksi genren tärkeimmistä pioneereista, legendaarinen Brian Eno – on itsekin tutkaillut “generatiivista” musiikkia.

Ambientissa on melko selkeänä erona useimpiin muihin musiikkigenreihin se, ettei artistin persoona ole kovinkaan keskeinen osa kuuntelukokemusta. Kappaleet ovat usein instrumentaaleja, joissa ihmisääntä ei edes kuulla missään muodossa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ambient-artistejakaan kykenisi tunnistamaan tyyliensä perusteella. Ambient on valtavan laaja genre, ja sen sisään mahtuu monenlaista musiikillista ilmaisua, oli se sitten ihmisen tai tekoälyn luomaa.

En kuitenkaan usko, että tekoäly tulee pystymään korvaamaan esimerkiksi rock-muusikoita. Rockiin kuuluu niin keskeisesti ihmisyys osana taiteellista prosessia, että sen korvaaminen tekoälyllä tuntuisi ainakin itsestäni täysin sieluttomalta ja erittäin tylsältä. Rockiakin on olemassa erittäin kaupallista laatua, josta kieltämättä puuttuu munaa, mutta sielläkin takana on sentään ihan oikeita, tuntevia ihmisiä.

On meillä ollut jo pitkään esimerkiksi virtuaalisia bändejä, joista kenties tunnetuin esimerkki on brittiläinen Gorillaz, joka on varmasti monille tuttu. Silti, vaikka kyseessä on virtuaalinen bändi, on keikoilla lavalla ihan oikeita ihmisiä. Toisena esimerkkinä tulee mieleen vaikkapa Daft Punkin robottiesiintymisasut – lavalla on aina kaksi ihmistä, vaikka lavaroolina onkin robottius.

Kaikista vittumaisin skenaario, jonka perään uskon etenkin isojen levy-yhtiöiden kuolaavan, tulee olemaan kuolleiden artistien äänestä tekoälyn avulla tehtyjen äänimallien käyttö edesmenneiden artistien ruumiiden lypsämiseen. Tässä on kyseessä jotain niin sietämättömän vastenmielistä, etten halua ikinä kohdata tuollaista musiikkia. Tätähän tehdään jo nyt vielä elossa olevienkin artistien äänillä, muttei sitä käsittääkseni ole vielä kokeiltu järjestäytyneesti musiikin oikeudet omistavien isojen levy-yhtiöiden toimesta, vaan lähinnä uudelle teknologialla hassuttelevien harrastelijoiden toimesta. Siinä vaiheessa, kun musiikilla tienaamaan pystyvät järjestäytyneet bisnestahot rupeavat tavoitteellisiin, järjestäytyneisiin haudankaivuuhommiin tekoälyn avulla, on menetetty jotakin lopullisesti. Toivottavasti nykytilanne ei johda siihen.

En tee tästä tekstistä pidempää, koska minulla ei oikeastaan ole tekoälymusiikista muuta näkemystä kuin se, että se vaikuttaa absoluuttisen tylsältä turhakkeelta, joka ei kiinnosta itseäni paskaakaan. Aina kun yritän selittää jollekulle AI-uskovaiselle, miksi ihmisten tekemä musiikki on ainutlaatuisen hienoa, minusta tuntuu samanlaiselta kuin tässä HuffPost-artikkelin otsikossa: https://www.huffpost.com/entry/i-dont-know-how-to-explain-to-you-that-you-should_b_59519811e4b0f078efd98440

I Don’t Know How To Explain To You That You Should Care About Other People.

Miksi helvetissä me yritetään automatisoida tekoälyllä pois niitä elämän harvoja kauniita asioita, kuten taidetta, ja samaan aikaan Jenkeissä tehdään taas lapsityövoimasta laillista ja Suomessa ei saa jumalauta edes sairastaa rauhassa, vaan halutaan jengi työpaikalle tekemään paskalla työpanoksella puolikuntoisena töitä ja tartuttamaan koko toimiston? Eihän tässä ole mitään järkeä. Tuntuu siltä, että jos nykyisen talousjärjestelmän varat jakautuisivat tasaisesti, ihmisten tarvitsisi tehdä vähemmän töitä, ja heillä olisi enemmän aikaa tehdä vaikka sitä taidetta. Tällä hetkellä etenemme kuitenkin juuri päinvastaiseen suuntaan. En vain ymmärrä, en sitten millään.

Tekoälymusiikki on turhaa paskaa, joka taitaa valitettavasti olla tullut jäädäkseen. Minua sen kuluttaminen ei kiinnosta pätkääkään.