Planet ERGH – Chocolate (2023)
Tämän perjantain ensimmäisen kappaleen tarjoilee kolmihenkinen yhtye, jonka töksäyttävä nimi ei osu yksiin heidän tekemänsä musiikin sulavuuden kanssa. Planet ERGH on kosketinsoittaja Erkki Vuokilan, laulaja-viulisti Heidi Marjaana Mantereen ja yhdysvaltalaisen kitaristi-perkussionisti-basisti-laulaja-rumpuohjelmoija R.G. Williamsonin kansainvälinen Atlantin valtameren ylittävä yhteistyöprojekti, joka luo monigenreistä populaarimusiikkia. Yleisön terävimmät todennäköisesti huomasivat, että bändin nimestä löytyvä kirjainyhdistelmä ERGH on yksinkertaisesti bändin jäsenten nimikirjaimista tehty yhdistelmä, eikä pelkkä onomatopoeettinen törähdys.
Chocolate on sekä soundiltaan että sanoituksensa aihepiirin osalta harvinaisen sulavaa tavaraa. Kappaleen instrumentaatio on todella letkeää, sopien täydellisesti soundtrackiksi keskiöisen karkkikaapille tehdyn kielletyn ristiretken taustalle. Tämä musiikki soi päässäni, kun hiippailen pimeässä ympärilleni pälyillen lohkaisemaan palasen kaapin perukoilla viruvasta Fazerin Sinisestä. Pidän kappaleesta, sillä vaikka se on taitavasti ja sujuvasti soitettua kevyttä jazzia, se ei kuitenkaan ota itseään liian tosissaan. Kappaleen kävelevä bassolinja toimii erinomaisesti aktiivisen kitararaidan kanssa, jota täydentää monipuolinen perkussio. Tämän leikkisän instrumentaation päälle laulaja Heidi Marjaana Mantere loihtii selvästi intohimoisella tavalla suklaaseen suhtautuvan lauluraidan, jossa hän harmittelee kyvyttömyyttään suojella kaikkea maailman suklaata. Hauska teos, jota pääsee kuuntelemaan alhaalta:
The Wild Silence – Second Aid Kit (2023)
Perjantaimme toinen kappale on laulaja-basisti Manu Mattolasta ja kitaristi-rumpuohjelmoija Vertti Alusniemestä koostuvan nuoren muuramelaisen rock-duo The Wild Silencen uuden debyyttialbumi Second Aid Kitin nimikkokappale. Jos Planet ERGH:in kappaleessa mainittu emotionaalinen ensiapupakkaus eli suklaa ei enää riitä sydänsurun tukahduttamiseen, tämän The Wild Silencen kappaleen “kakkosapupakkaus”, eli “whiskey and some good music” on astetta kovempaa lääkettä. Itse henkilönä, jolle sekä hyvä musiikki että viski ovat lähellä sydäntä, en voinut vastustaa tämän kappaleen sisällyttämistä tämän perjantain blogipostaukseen.
Kappale on hektisen rumpukompin päälle rakennettu tasaisesta kitarasta ja sekä monotonisesta, apaattista tunnetilaa kuvaavasta lauluraidasta että energisemmästä, kappaleen tapahtumia kertaavasta lauluraidasta koostuva kahden ja puolen minuutin rehellinen rock-pläjäys. Kappaleen lauluraidan miehisessä kolkkoudessa ja jykevyydessä on jotain ihastuttavan aitoa, ja se yhdistyy hienosti säröiseen kitaraan. Kappaleeseen on onnistuttu sisällyttämään dynaamisuuttakin hillitympien ja painavampien osuuksien välillä vaihtelun ansiosta. Synkät lyriikat yhdistyvät paikoin korkeaan lauluun ja kuiskattuihin taustavokaaleihin, luoden hauskan kontrastin soundien ja merkitysten välille. Kappaleen pääset kuuntelemaan täältä:
Uraaniputki – MK (2023)
Perjantainen musiikkipläjäyksemme päättyy The Simpsons-sarjan introanimaatiossa hohkaavan vihreän esineen mieleen tuovan oululaisen Uraaniputki-nimisen yhtyeen kappaleeseen MK. Se, mitä kirjainyhdistelmä MK kappaleen kontekstissa tarkalleen tarkoittaa jäi itselleni epäselväksi, mutta se viittaa ilmeisesti henkilöön, sillä kappaleessa lauletaan MK:n “näyttävän habaa siellä jossain”.
All in all, kyseessä on letkeä ja iloinen kappale vanhojen hyvien kaverien kanssa vietettyjen aikojen muistelusta. Instrumentaatio on osaavasti soitettua ja rytmi pysyy nätisti kaikkien instrumenttien kesken kasassa. Mukana on lopussa jopa erinomainen pätkä saksofonia, joka sitoo kappaleen rusetille. Kappale löytyy alhaalta:
BONUSBIISI: Uraaniputki – Brant Bjorkin Haamu (2020)
I’m back! Vitut me mitään vielä lopeteta, säästin parhaan viimeiseksi!
Vaikka MK on se kappale, jonka Uraaniputki minulle lähetti, huomioni kiinnittyi välittömästi heidän Spotify-sivuaan kolutessani vuoden 2020 kappaleeseen Brant Bjorkin Haamu. Kuten blogin pitkäaikaiset lukijat tietävät, olen todellinen Palm Desertin skenessä tehdyn desert rockin ongelmakäyttäjä (kirjoitin jopa täyden vitosen saaneen musiikkitieteen kandinikin Palm Desert -skenestä), ja Brant Bjork on yksi kyseisen skenen kovimmista legendoista. Hän on vaikuttanut sekä pyhän Kyuss-yhtyeen jäsenenä että omalla loistavalla soolourallaan, ja onkin aivan saatanan mahtavaa, että hänen kunniakseen on tehnyt kappaleen bändi täältä Pohjois-Euroopan perukoilta, Koti-Suomesta.
Brant Bjorkin Haamu tuo soundiltaan eniten mieleen Bjorkin vuoden 2014 Brant Bjork and the Low Desert Punk Band -kokoonpanolla julkaiseman Black Power Flower -albumin ja Brantin vuonna 2018 julkaiseman Mankind Woman -albumin. Jälkimmäisestä levystä omistan itseasiassa T-paidankin, se on loistava teos.
Kappaleeseen on onnistuttu sisällyttämään Brant Bjorkin musiikille ominainen poraava kitarasoundi ja menevä rumpukompitus, josta Kyuss-kannuttaja on tunnettu. Silti kappale ei kuitenkaan kuulosta halvalta pastissilta, vaan siltä, että siinä kuuluu Uraaniputken omakin soundi. Lyriikoiden puolesta bändi on onnistunut aivan timanttisesti taltioimaan jopa Brant Bjorkin musiikille tyypillisen lyriikoiden rytmityksen ja julistavan tyylin, jossa mies heittää erinäisiä aavikkotunnelmaa rakentavia statementtejä ilmaan yksi toisensa perään. Olen luukuttanut miehen koko diskografian niin monta kertaa, että lyriikoiden rytmin pystyy tunnistamaan jopa erikielisistä sanoituksista. Kappaleen aloituslyriikka “Kolme hittii ja keula kohti aavikkoo” tiivistää aavikkorockin keskeisimmän hengen. Oma haaveeni on joskus päästä tekemään pyhiinvaellus Kalifornian aavikolla lähellä legendaarista Joshua Treen kansallispuistoa sijaitsevalle “Welcome to Sky Valley” -kyltille, joka on nähtävissä Kyussin samannimisen klassikkoalbumin kannessa.
Uraaniputkelle helvetilliset respectit aavikkorocklegendan kunnioittamisesta tällä biisillä, joka on kuultavissa alhaalta:
Eipä siinä, tässä kaikki tällä kertaa, toivotan tälle viimeisten kesäviikonloppujen joukkoon kuuluvalle viikonlopulle optimaalisia terassikelejä ja herkkuja pursuilevia kaasugrillejä! Jos saanen ehdottaa, tätä (ainakin Espoossa) kaunista säätä taustoittamaan sopii yksi suosikkialbumeistani Brant Bjorkin tuotannosta, vuoden 2005 järkäle Saved by Magic:
Kiitoos, kiitoos, olitte loistava yleisö!