En ollut keksinyt tälle kuulle mitään kovinkaan painavaa saati laajaa kirjoitusaihetta, joten tänään on luvassa enemmänkin rennohko fiilistelyteksti. Suhteellisen kevyttä luettavaa.

Hurahdin itse räppiin juurikin vuonna 2015. Olin lukion ensimmäisellä luokalla, ja vietin kesälomaa riippumatossa mökillä. Jotain kautta satuin kuulemaan Draken erittäin painavabassoisen klassikon Started From the Bottom, ja jäin kappaleeseen koukkuun. Kyseisen biisin kautta aloin etsiä lisää saman genren tavaraa, ja lopulta olin aivan räpin pauloissa, kuten kesäkuussa kirjoitin. Vaikka aloitin räpin aktiivisen kuuntelun vasta vuonna 2015, obsessioni kehittyessä perehdytin itseni vankasti genren historiasta aivan räpin alkuajoista nykyaikaan asti. Vaikka olen tietysti puolueellinen ylistäessäni vuotta 2015 yhdeksänkymmentäluvun jälkeisen jenkkiräpin parhaana vuotena, koen, etten ylistä kyseistä vuotta ainakaan tietämättä räpin historian laajempaa kontekstia.

Miksi 2015 sitten oli niin erityinen vuosi? No, yksinkertaisesti siksi, että sinä vuonna ilmestyi uskomaton määrä todella laadukkaita projekteja valtavalta määrältä räppäreitä.

Aloitetaan todellisella timantilla: Kendrick Lamarin magnum opus, eli To Pimp A Butterfly -albumi julkaistiin 15.3.2015. Kyseessä on albumi, jonka voi häpeilemättä asettaa räpin historian kaikkien aikojen kovimpien levyjen joukkoon, eli kyllä, kilpailemaan jopa Biggien ja Pacin ja Nasin ja JAY-Z:n julkaisujen kanssa. TPAB on niin legendaarinen teos, että huomaan ajautuvani joka ikinen vuosi katsomaan uudestaan jopa pelkkää levystä tehtyä MUSIIKKIARVIOTA, eli Anthony Fantanon loistavaa yli kahdenkymmenen minuutin tykitystä levyn erinomaisuudesta. Itse albuminkin kuuntelen uudestaan lähes joka vuosi, ja silloin kuuntelen levyn kokonaan alusta loppuun, koska tämä platta todellakin vaatii sen. Ei tämän tasoista konseptialbumia jätetä kesken, se kuunnellaan kerralla loppuun ja kiitetään tekijää sen luomisesta.

2010-luvun räpissä voidaan ajatella vallinneen eräänlainen “kolmen ison” valtataistelu. Nämä kolme artistia ovat Kendrick Lamar, Drake, ja J. Cole. Näistä kolmesta artistista kaksi, Kendrick ja Drake, julkaisi albumin vuonna 2015. J. Cole taas julkaisi uransa kruununjalokiven, albumin 2014 Forest Hills Drive, vain vuotta aikaisemmin. Mainitsematta ovat enää siis vain Draken albumit, ja niitä ilmestyikin vuonna 2015 jopa kaksi kappaletta. Draken vuoden 2015 sooloalbumi on nimeltään If You’re Reading This It’s Too Late, ja kyseessä on yksi miehen uran parhaita levyjä. Jos vuoden 2019 kokoelmalevyä Care Package ei lasketa, niin If You’re Reading This It’s Too Late menee omassa rankingissani Draken uran kolmen parhaan levyn joukkoon, jossa kaksi muuta sijaa menevät albumeille Take Care ja Nothing Was The Same. If You’re Reading This It’s Too Late -levyltä löytyy monia Draken uran aggressiivisimmin räpättyjä biisejä, ja albumi muodostaa erinomaisen kokonaisuuden.

Drake julkaisi vuonna 2015 toisenkin albumin, Futuren kanssa tehdyn yhteislevyn What A Time To Be Alive. Albumi on tiivis yhdentoista biisin kokonaisuus vahvaa träppiä, ja molemmat räppärit antavat projektille parastaan. Tämä yhteisalbumi toimii myös hyvin aasinsiltana seuraavaan vuonna 2015 julkaistuun mestariteokseen, eli Futuren uran parhaaseen albumiin DS2 (Dirty Sprite 2). Tämä tunnelmaltaan suhteellisen synkkä albumi kertoo kodeiiniaddiktiosta ja räppärin mittavan varallisuuden mahdollistamasta emotionaalisesti kolkosta hedonistisesta elämäntyylistä.

Seuraava nostoni on hieman vähemmän tunnettu levy, Rick Rossin vuonna 2015 julkaistu Black Market. Levy on yksi Rossin uran huonoiten myyneistä albumeista, mutta se on itseasiassa oma suosikkini räppärin koko diskografiasta. Albumilla juuri vankilasta päässyt Ross räppää poikkeuksellisen introspektiivisesti, ja toisaalta mukana on paikoin myös sekä miehen diskografialle ominaista luksusräppiä että energisiä kuvauksia väkivallastakin. Levyn biitit ovat silkkaa kultaa, ja jokainen vieraileva artisti antaa parastaan. Uskomattoman mahtava teos, yksi kaikkien aikojen suosikkialbumeistani.

Tässä vaiheessa kasassa on jo viisi erinomaista levyä vuodelta 2015, mutta vuodella on vielä valtavasti annettavaa. Aloitetaan lyyrisemmästä suunnasta. Vuonna 2015 ilmestyivät seuraavat lyriikkapainotteiset albumit:

Seuraavaksi enemmän trap-painotteiset ja hieman vähemmän lyyriset levyt vuodelta 2015:

Annan näin loppuun myös erikoismaininnan The Weekndin suosikkialbumilleni – Beauty Behind The Madness ilmestyi myös vuonna 2015, ja vaikka kyseessä on pikemminkin pop/r&b-levy, niin se on mielestäni ns. “rap-adjacent”, ja on muutenkin yksinkertaisesti niin kova levy, ettei sitä voi jättää mainitsematta.

Jumalauta mikä listaus, kerrankin jaksoin kirjoittaa tämän auki. Olen kuuluttanut vuoden 2015 hienoutta jo vuosia Redditin r/hiphopheads -alaredditin erinäisissä keskusteluissa, ja nyt vuoden suuruuden todistava levylistaus on vihdoinkin kunnollisessa formaatissa.

Vuonna 2015 pinnalla oli monta erilaista soundia, ja ehkä juuri siksi se tuntuu niin hienolta vuodelta. Mukana on paljon träppiä, jossa on vielä tässä vaiheessa kunnolliset biitit taustalla (paskoista biiteistä voi lukea Lil Baby -levyarviostani vuodelta 2020), ja mukaan mahtuu toisaalta myös valtavasti muutakin. En väitä, etteikö muinakin 2010-lyvyn vuosina olisi julkaistu paljon loistavia räp-albumeita (2013 ja 2017 olivat erinomaisia vuosia), mutta mielestäni vuoden 2015 katalogi päihittää silti selkeästi kaikki muut 2010-luvun vuodet.

Eipä siinä, musatieteilijä höpisi noin 900 sanaa henkilökohtaisista musiikkipreferensseistään. Jos ei muuta, linkkasin ainakin paljon laadukasta kuunneltavaa!

See ya!