Jatkan tänä vuonna viime vuoden joulukuussa aloittamaani perinnettä, eli oman Spotify Wrappedini kymmenen kuunnelluimman kappaleen esittelyä. Ennen listausta esittelen kuitenkin lyhyesti kuluneen vuoden blogipostausten musiikkijakauman, koska 2023 oli blogini ensimmäinen kokonainen vuosi, jonka aikana kirjoitin säännöllisesti minulle lähetetystä musiikista spottivalotekstejä.

Ylläolevassa kuvaajassa näkyy lukumäärinä kaikki musiikki, josta kuluneen vuoden aikana kirjoitin. Kappaleet on lajiteltu genren mukaan, ja joukkoon kuuluvat sekä albumit että yksittäiset singletkin. Keräsin tämän datan, koska halusin tietää, onko indierock todella se genre, jota minulle lähetetään eniten – ja oikeassahan mututuntumani olikin. Indierockista kirjoitin 16 kertaa, kun taas rockista vain 15, ja rock-kategoriaan sisällytin vielä muutaman blues-biisinkin, joten oikeastaan indierockin johto on vielä selkeämpi. Poppia lähetettiin kolmanneksi eniten, ja sitä seurasi yhteiskategoria elektroninen/kokeellinen. Viidenneksi eniten kirjoitin metallimusiikista.

Olen iloinen siitä, että minulle lähetetään paljon erilaista musiikkia erilaisista taustoista tulevilta ihmisiltä. Olen pyrkinyt luomaan blogistani paikan, jossa kaikenlaisista lähtökohdista tulevilla muusikoilla on mahdollisuus saada musiikkinsa ajatuksella kuunneltavaksi, ja koen onnistuneeni siinä.

Meinasin myös laskea postilaatikkoni “hyväksymisprosentin”, eli sen prosentin, joka minulle lähetetystä musiikista päätyi blogiini, ja sen prosentin, josta taas kieltäydyin kirjoittamasta. Päätin kuitenkin lopulta olla selvittämättä kyseistä prosenttia, sillä luulen, että sen julkistamisesta olisi enemmän haittaa kuin hyötyä. Sen verran voin paljastaa, että Tumpin Musablogin julkaisukynnys on tänä vuonna (2023) ollut aika matala, ja todennäköisyys, että kirjoitan blogiini lähettämästäsi musiikista on ollut aika korkea.

Näin vuoden lopussa voinkin nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että ensi vuonna (2024) aion nostaa julkaisukynnystäni. Tähän on useita syitä, joista yksinkertaisin on se, että minulta yksinkertaisesti loppuu sanottava, jos en nosta julkaisukynnystäni. Kävin laskemassa, kuinka monta postausta olin tänä vuonna kirjoittanut, ja jos tämän postauksen laskee mukaan, luku on tasan 52, eli keskimäärin yksi blogipostaus joka ikinen viikko. Tasainen postaustahti onkin nostanut blogini rankingia Googlen hakutuloksissa mukavasti, mutta liian suuri postaustahti on toisaalta omasta mielestäni johtanut Perjantaisten Postilaatikkopyrähdysten hiljalleen edenneeseen laadun heikkenemiseen.

Olen kirjoittanut musiikista niin matalalla kynnyksellä, että olen joutunut monesti kirjoittamaan sellaisistakin teoksista, jotka eivät oikein inspiroi tai erotu soundillaan mitenkään. Sellaisista teoksista mielekkäällä tavalla kirjoittaminen on sekä vaikeaa että tuskastuttavaa, ja usein lopputuloksena on mitäänsanomaton teksti ja erittäin tylsä lukukokemus. Tiedostan toki, että tämä on täysin OMA VALINTANI, enkä tahdokaan maalata itsestäni mitään marttyyria, vaan kyse on pikemminkin vain näin vuoden lopussa vuoden aikana karttuneen tiedon ja viisauden pohjalta suoritetusta introspektiosta.

Kun tässä blogissa on kyse loppujen lopuksi täysin korvauksetta tehdystä harrastustoiminnasta (oikeastaan blogini jopa kuluttaa rahaa, ylläpito kustantaa noin kympin kuussa), sitä haluaisi toiminnan olevan mahdollisimman mukavaa, ja juuri siksi pyrinkin keskittymään vuonna 2024 kirjoittamaan vain sellaisesta minulle lähetetystä musiikista, joka on aidosti kiinnostavaa ja joka inspiroi minua itseäni kirjoittamaan. Tästä toivottavasti seuraa se, että tekstejä ei tule ilmestymään yhtä usein, mutta kun teksti ilmestyy, se on toisaalta paljon mielekkäämpää ja laadukkaampaa luettavaa.

Toinen syy julkaisukynnykseni nostamiselle ovat ajankäytölliset tekijät. Aloitan (jos viimeinen haastatteluni menee nappiin) ensi vuoden alkupuolella osa-aikatyön, ja toivon mukaan saan napattua vuoden loppuun mennessä täysipäiväisenkin työpaikan. Jos haluan onnistua etenkin tuossa jälkimmäisessä tavoitteessani, se vaatii entistä vahvempaa fokusoitumista ja ajankäyttöä työnhakuprosessin suhteen. En sinänsä laiskotellut työnhaussa tänäkään vuonna, vaan hain lukuisia paikkoja, mutta ensi vuonna aion yrittää laittaa vielä suuremman vaihteen silmään työnhakuprosessin suhteen. Olen lisäksi jo tämän vuoden puolella saanut Upwork-sivustolla pientä sivutuloa tuovan freelancer-toimintani käyntiin, ja sekin vie viikoittain aikaani.

Tyypillisesti blogipostauksen kirjoittamiseen menee minimissään noin puolitoista tuntia, mutta usein jopa kahdesta kolmeen tuntia. Tämän ohella aikaa menee myös tietysti minulle lähetetyn musiikin kuunteluun, muusikoiden meileihin vastailuun, postausten kansikuvien ja Instagram-postausten kuvien sommitteluun ja sekalaiseen blogin ylläpitotoimintaan. Jos siis haluan toiminnan pysyvän itselleni mieleisenä, joudun priorisoimaan Perjantaisissa Postilaatikkopyrähdyksissäni vain kaikista kiinnostavinta ja laadukkainta musiikkia.

Pyrin kuitenkin silti pitämään kriitikkomeilini avoinna taas tammikuusta lähtien, joten musiikkia saa lähettää jatkossakin, en vain kirjoita siitä ensi vuonna yhtä todennäköisesti kuin kuluneen vuoden aikana.

Ennen siirtymistäni Spotify Wrappedini perkaamiseen täytän tässä välissä eräälle henkilölle tekemäni lupauksen antamalla shout-outin tälle nuorelle, miiro-artistinimellä musiikkia tekevälle räppärille, jonka kappaleita pääset kuuntelemaan tästä:

Vaikka miehellä onkin vielä melko vähän julkaistua musiikkia ulkona, ainakin tämä päivittäin-biisi on mielestäni onnistunutta, rentoa ja modernia suomiräppiä. Vaikkei kyseinen genre olekaan henkilökohtaisten suosikkieni joukossa, pystyn tunnistamaan kappaleen taiteelliset meriitit.

Spotify Wrapped 2023

10. Lana Del Rey – West Coast (2014)

Kymmenenneksi eniten kuuntelemani kappale oli Lana Del Reyn legendaarisen tunnelmallinen West Coast-kappale vuodelta 2014. Kappale on ollut yksi kaikkien aikojen suosikkibiiseistäni jo lähes vuosikymmenen ajan (itse löysin Del Reyn musiikin kunnolla vasta vuonna 2015). Tätä on tullut kuunneltua kesäöinä terassilla maatessa tähtiä ihmetellen lukuisia kertoja.

9. Øfdream – Thelema (2017)

Tämän kappaleen löysin itseasiassa TikTokista, ja olin kappaleen soundista niin inspiroitunut, että jaksoin jopa tuottaa itsekin musiikkia pitkästä aikaa alkuvuonna tämän kappaleen löydettyäni. Tekemääni kappaletta en julkaissut missään, mutta oli hauskaa olla taas jonkin kappaleen pauloissa niin vahvasti, että oli itsekin pakko luoda samantyylistä taidetta. Opin myös kappaletta netistä etsiessäni, että kyseessä on wave-nimisen genren biisi. Kyseistä genreä olin kuunnellut jo vuosia, mutten ollut missään vaiheessa tiennyt genren nimeä, joten sen löytäminen tuntui mahtavalta.

Artistin surullisesta kohtalosta opin vasta juuri nyt kirjoitushetkellä, kun googlasin artistin nimen oikeaa kirjoitusasua etsiessäni – Øfdream menehtyi vuonna 2019 käsittääkseni kamppailussa mielenterveydellisiä vaikeuksia vastaan. Rauha hänen muistolleen.

8. Type O Negative – Love You To Death (1996)

Jo viime vuodenkin listalta löytyi Type O Negativea Nettie-biisin muodossa, ja tänä vuonna mukaan oli puolestaan päässyt bändin mestariteos Love You To Death. Tässä kappaleessa ilmenee paljon samankaltaisia hyviä puolia kuin Nettie-biisissäkin: Timanttinen intro, Peter Steelen dynaaminen lauluraita, ja kertosäe, joka on suorastaan vaarallisen koukuttava. Type O Negative vaan toimii.

7. Kyuss – Catamaran (1996)

Kävin huvikseni tarkistamassa aiemmat Spotify Wrappedini, ja tämä biisi löytyi myös vuoden 2019 ja 2021 Wrappedeistani, sijoilta 88 ja 87. Mainitsen myös sen, että vuoden 2019 Spotify Wrappedini kymmenenneksi kuunnelluin biisi oli Yawning Manin versio Catamaran-kappaleesta, eli sama kappale oli kahden eri bändin versioimana samassa Wrappedissa eniten kuuntelemieni sadan kappaleen joukossa. Kyussin versio on kahdesta versiosta suosikkini, vaikka Yawning Man koko kappaleen on itseasiassa alun perin luonut. Catamaran on hypnoottinen, rauhallinen, ja nautinnollinen biisi, jota tulen varmasti kuuntelemaan tulevaisuudessakin paljon.

6. Superheaven – Youngest Daughter (2013)

Jälleen yksi TikTok-löytö, jonka myötä löysin oikeastaan kokonaisen genren/musiikkityylin, eli grungegazen, jota minulta löytyy tästä kokonainen soittolistallinen. Youngest Daughter on melankolinen, angstinen, ja koukuttava kappale, enkä ihmettele yhtään, että se oli vuoden kuunnelluimpien kappaleideni joukossa.

5. Moby – Down Slow (1999)

Tämä kappale oli viime vuoden Wrapped-listani ykkösenä, ja se on edelleen viiden eniten soittamani kappaleen joukossa, tällä kertaa sijalla 5. Kirjoitin biisistä viime vuonna sen verran osuvasti, etten taida pystyä tänä vuonna ylittämään itseäni kappaleen merkityksellisyyden kuvaamisessa. Kappale toimii edelleen loistavana rauhoitusbiisinä.

4. Zero 7, Sophie Barker – In The Waiting Line (2001)

Tämä oli uusi löytö, mutta kun kuulin kappaleen ensimmäistä kertaa eräässä Spotifyn Discover Weekly -mixissä, se kuulosti omituisen tutulta. Loikkasin siis whosampled.com-sivustolle, ja sieltä selvisikin, että drum and bass-mestari S.P.Y. oli sämplännyt kappaletta, joten olin todennäköisesti kuullut juuri tuon S.P.Y.:n version jossakin liquid drum and bass-mixissä, ja soundi oli jäänyt sieltä mieleen. Tämä alkuperäinen biisikin on loistava, ja onnistuu luomaan harvinaisen rennon tunnelman. Tällä aloitin aamuni monena päivänä, kappaleen samettisen lempeyden tahtiin oli helppo nousta sängystä uuteen päivään.

3. Sufjan Stevens – Futile Devices (Doveman Remix) (2017)

Jälleen yksi TikTok-löytö, ja samalla yksi kauneimpia koskaan kuulemiani kappaleita. En ole mikään Sufjan Stevens-superfani, enkä ole tainnut ikinä edes kuunnella yhtäkään hänen albumiaan kokonaan, mutta kyllä kaverilla jotain taikavoimia on kun tällaista tavaraa osaa tehdä – toki kunniaa kuuluu myös pianisti Dovemanin kauniille soitannalle. Tämä biisi oli niin loistava, että katsoin jopa noin kuukausi sitten myös Call Me By Your Name-elokuvankin, jonka soundtrackilta tämä biisi on peräisin. Vaikken ihan pätkän kohderyhmää ollutkaan, oli kyseessä kauniisti kuvattu ja erinomaisesti näytelty elokuva. Leffan myötä aloin myös itsekin ymmärtämään, miksi Timothée Chalamet tuntuu olevan nykyään vähän joka paikassa – osaa se näytellä, I’ll admit it.

2. Alice In Chains – Nutshell (1994)

Tämän biisin löysin muistaakseni joko Spotifyn Discover Weekly -listalta tai TikTokista, ja tätä tulikin sitten kyllä luukutettua antaumuksella. Äärimmäisen kaunis ja lumoavalla tavalla melankolinen teos, jota tuli soitettua sekä pimeinä lopputalven iltoina vielä Turussa asuessani illanvietoista kotiin kävellessäni että läpi koko kesänkin. Tämä biisi oli myös tämän vuoden juhannusbiisini perheeni perinteeksi muodostuneessa juhannusaktiviteetissa, jossa kiipeämme kuohuviinipullon ja mukien sekä Bluetooth-kaiuttimen kera mökkitonttiamme hallitsevan kallion päälle ja jokainen soittaa vuorotellen jonkin kappaleen, joka oli heille kyseisenä vuonna merkityksellinen. Tämä biisi todella osui ja upposi katsellessani kohti järven ja havupuiden täyttämää kaunista suomalaista kansallismaisemaa samalla kuoharia siemaillen.

1. Jerry Cantrell – My Song (1998)

Vuoden eniten kuuntelemani biisi on Alice In Chainsin kitaristin Jerry Cantrellin soolotuotantoa! Hassu sattuma, josta en kuitenkaan ole kovinkaan yllättynyt, sillä tätä My Song-nimistä biisiä soitin kyllä aivan perkeleesti. Saatoin heittää kappaleen soimaan kuulokkeisiin herättyäni, soitin sitä automatkoilla, soitin sitä illanvietoissa, soitin sitä muuten vaan, enkä ikinä skipannut sitä, jos se tuli jollakin Spotifyn algoritmin luomalla soittolistalla vastaan. Kappaleessa on vaan yksinkertaisesti jotakin helvetin hypnotisoivaa.

Kevättä kohti

Vaikka talvea onkin vielä runsaasti jäljellä, olemme kuitenkin jo ylittäneet sen kriittisen rajapyykin, jonka myötä valon määrä alkaa nyt lisääntymään joka päivä, ei vähentymään. Itselleni tämä on ollut todella tapahtumarikas vuosi – valmistuin yliopistosta, muutin takaisin Espooseen, ja tämä rakas bloginikin alkoi todella kukoistamaan.

Toivotan tämän vuoden viimeisen postauksen myötä jokaiselle lukijalle iloista uuden vuoden odotusta, ja kiitän siitä, että luitte tekstejäni.

Olkoot oluenne kylmiä, silmänne suojalasein suojattuja raketteja ampuessanne, ja kotipihanne riittävästi hiekoitettu!

Kiittäen,

Tuomas.