Tumpin musablogi on palannut postilaatikonperkuuhommiin uudella postausformaatilla! Kuukauden kovimmat tulee jatkossa korvaamaan aikaisemman viikoittaisen postausformaattini, Perjantaisen postilaatikkopyrähdyksen. Angstailin viime kuun postauksessa antaumuksella, mutten ilman syytä – jonkin postaustahdissani oli muututtava, jotta meno pysyisi kestävänä pidemmässä juoksussa. Viikoittainen postaustahti johti “quantity over quality”-ilmiöön, jonka myötä prosessi ei tuntunut enää mieluisalta. Siksi kehitin tämän uuden formaatin.

Kuukauden kovimmat ilmestyy joka kuun 27. päivä, ja siinä luodaan katsaus sekä postilaatikkooni lähetetyn musiikin parhaimmistoon että itse tekemiini musiikkilöytöihin, jonka myötä postauksissa yhdistyy kätevästi sekä uutta että vanhempaakin musiikkia.

Pitkävirta – katseita, kohtauksia (2024)

Tämän kuun postaus lähtee käyntiin helsinkiläisen Pitkävirta-yhtyeen kaihoisalla indierock-teoksella katseita, kohtauksia. Vaikka kappaleen nimestä tuleekin mieleen lähinnä epäpyhällä tavalla kuolematon jenkkisaippuasarja Tunteita ja tuoksuja, itse musiikkiteos on oikein onnistunutta kitaramusiikkia. Indierock-termi ei oikeastaan mielestäni edes sovi aivan täysin kuvaamaan kappaletta, ja yhtye kuvailee itsekin musiikkiaan myös termillä “post-suomirock”, jota pidän äärimmäisen osuvana luonnehdintana. Vaikka usein manaankin sitä, että post-rock tai post-punk tuntuvat genrekuvauksina liian laveilta tavalla, joka ei oikeastaan kerro juurikaan mitään itse musiikin soundista, on “post-suomirock” harvinaisen onnistunut käsiteluomus.

Itse kappale on tunnelmaltaan melankolinen ja kaihoisa, ja sen parhaat ominaisuudet ilmenevät kitaroissa ja lauluraidassa. Viisihenkisen yhtyeen kaksi kitaristia pelaavat saumattomasti yhteen toisen soittaessa kauniisti toistuvaa nuottiputkea samalla, kun toinen läimii tarkoin harkituilla ajoituksilla muhkeita sointuja taajuuskenttää täyttämään. Kappaleen hiljaisemmissa kohdissa edukseen erottuu puolestaan rumpali, jonka huolellinen symbaalinakutus rytmittää taukoja.

Kappaleen lyriikoiden teema on rakkaus, jota käsitellään pitkälti muistojen kautta. Toisin sanoen rakkaus nähdään juuri muistoihin selkeimmin kiteytyvänä ilmiönä, katseisiin ja paikkoihin sitkeästi pinttyvänä energiana, jota on helvetin vaikea olla huomaamatta, vaikka rakkauden kohde olisi jo jossakin kaukana. Lyriikat toimitetaan hellällä, hienosti kaipuuta ilmaisevalla lauluäänellä, jota on miellyttävä kuunnella, ja joka sopii ympäröivän instrumentaation hienovaraisuuteen. Onnistunut teos, jota kuuntelemaan pääset tästä:


Aqua-Wreck – The Strangest Song (Ja simbilam malibmis aJ) (2024)

Tunnelma ja genre muuttuvat täysin siirtyessämme kuukauden kakkosbiisiin, jonka meille toimittaa helsinkiläinen progepumppu Aqua-Wreck. Aqua-Wreckin jäsenistö on seuraavanlainen: Tatu Tyykilä (rummut ja perkussiot), Taavi Heikkilä (koskettimet ja saksofoni), Totti Kaarle (laulu, trumpetti ja perkussiot), Lauripekka Muurinen (kitara ja huilu) ja Kalle Korkeamäki (basso ja perkussiot). The Strangest Song-kappaleen osalta tekijyys puolestaan jakautui näin: Sävellys: Taavi Heikkilä, sanoitus: Totti Kaarle, sovitus: Aqua-Wreck, äänitys ja miksaus: Tyko Tuulivaara, masterointi: Tommi Langen.

The Strangest Song on yhtyeen 2.5.2024 ilmestyvän Facade-nimisen debyyttialbumin ensimmäinen single, joka kertoo laulaja Totti Kaarlen kuvitellun silminnäkijäkertomuksen Babylonin riippuvissa puutarhoissa tapahtuvasta karkeloivasta brunssista ja mystisestä naisesta, joka taikuudellaan emännöi tapahtuman. Yhtye mainitseekin sanoitusten olevan “enemmän tai vähemmän tribuutti nuoren Peter Sinfieldin sanoituksille” – Sinfield tunnetaan tietysti yhtenä legendaarisen King Crimsonin perustajista.

Ennen kuin kirjoitan itse kappaleesta mitään, on kyllä pakko antaa suuret respectit yhtyeen äijien lookille:

Sori nyt vaan, mutta tuolta progebändin jumalauta kuuluukin näyttää! Olen ehkä vanha jäärä jumissa jollakin menneellä vuosikymmenellä, mutta kyllä se sydäntä lämmitti, kun tuon promokuvan näin.

Itse kappale, The Strangest Song (Ja simbilam malibmis aJ) on progressiivisen rockin pehmeämmästä päästä. Kyseessä ei ole intensiivinen, hard sci-fistä teatraalisen instrumentaation pauhatessa saarnaava kymmenminuuttinen, vaan pikemminkin jopa letkeä ja hauska neljän minuutin ilottelu, jossa pääosassa on tarttuva groove ja hyvä fiilis.

Genren tunnistaa silti selkeästi progeksi, sillä kappaleessa ilmenee instrumentaation osalta jazzmaista virtuositeettia, joka yhdistetään sujuvasti funkiin ja kevyeen rockiin. Instrumentaatio on monipuolista, ja mukaan mahtuu perinteisempien bändisoittimien lisäksi sekä puhallinsoitinta että rhodes-pianoa ja urkumaistakin soundia. Instrumentaatio pelaa saumattomasti yhteen, eikä tunnu koskaan liian kiireiseltä, vaan sopivalla tavalla mielenkiinnon ylläpitävältä, kuten hyvän progen kuuluukin.

Kappaleen suurin koukku löytyy kuitenkin lyriikoista, sillä huomasin hyräileväni kertosäettä “Ja simbilam, malibmis aj, she sang the strangest song” useana päivänä kuunneltuani kappaleen ensimmäistä kertaa. Kertosäe on onnistuttu laulamaan, lausumaan, äänittämään ja miksaamaan tavalla, joka kuuluu selkeästi ja jää päähän pyörimään. Teokseen on onnistuttu sisällyttämään juuri sellaista musiikilliseen vapauteen perustuvaa esoteerista ja omalaatuista pöhinää, jonka ansiosta proge erottuu edukseen muista genreistä.

Tämän tarttuvan ja taitavasti soitetun teoksen pääset kuuntelemaan tästä:

Kurt Vile – Check Baby (2018)

Kolmas kappaleemme on peräisin pennsylvanialaiselta rock-artisti Kurt Vileltä, ja se on nimeltään Check Baby. Tämän biisin löysin muistaakseni sattumalta Spotifyn suositeltua sitä jossakin Discover Weekly-soittolistassa. Kappale kuulosta hyvältä alusta alkaen, mutta hurahdin siihen kunnolla vasta aivan viime viikkoina. Vilellä on hieno kyky yhdistää letkeä kitaransoitto laulutyyliin, joka on harvinaisen rento, minkä ansiosta useat hänen kappaleensa ovat suorastaan hypnoottisia. Tämäkin biisi on lähes kahdeksan minuuttia pitkä, muttei kuitenkaan tunnu tylsältä, vaan nimenomaan onnistuneella tavalla lumoavalta.

Myönnän, että minulla kesti häpeällisen pitkä aika hoksata, että kappale kertoo tietysti soundcheckaamisesta – siitä tulee nimi Check Baby. Aihepiirin olisi pitänyt aueta viimeistään repliikin “Yeah check old man, check old man, check all the cables in the chain” myötä, mutta joskus näissä kestää vähän pidempään. Eipä siinä, mielestäni kappaleessa käytetään lyriikoita ja lauluääntä muutenkin pikemminkin mukavaa äänenväriä tuovana lisäinstrumenttina kuin jonakin syvällisiä viestejä kommunikoivana elementtinä. Sinänsä pidän kyllä laulun sanoista paljonkin, ja juuri Vilen kyky laulaa tavalla, jossa toisiaan seuraavat repliikit eivät välttämättä liity toisiinsa ollenkaan antaa hänen musiikilleen uniikkia särmää.

Tämän erinomaisen jammailun pääset kuuntelemaan tästä:

Eric Johnson – Gem (2010)

Eric Johnsonin tuotantoa olen ylistänyt blogissa jo aiemminkin (kuten viime vuoden syyskuussa), ja se kolahtaa edelleen erittäin vahvasti. Tällä kertaa tahdon nostaa esille Johnsonin vuonna 2010 julkaistulta Up Close-albumilta löytyvän todellisen musiikillisen jalokiven – kappaleen nimeltä Gem.

Tässä biisissä tiivistyy loistavalla tavalla Eric Johnsonin soundin ydin, eli kitaravirtuositeetti, jota käytetään positiivista ja toiveikasta energiaa hehkuvan musiikin soittamiseen. Kun kuuntelen tätä kappaletta, minusta tuntuu siltä, että kaikki järjestyy. Teos herättää mielikuvia aurinkoisista aamupäivistä, lempeistä oransseista auringonlaskuista, kylmistä saunavilvoitteluoluista mökin terassilla, kallioilla auringossa kirkkaana hehkuvista männyistä ja huolettomuudesta. Se, että tuollaisen määrän mielikuvia pystyy herättämään sanomatta sanaakaan, on merkki äärimmäisen poikkeuksellisesta taitavuudesta. Johnson laulaa ainoastaan ns. “non-lexical vocables“-tyyppisiä ääniä (tiedän, sanahirviö, en löytänyt tuolle hyvää käännöstä), ja nekin kuulostavat esimerkiksi kohdassa 1:49 suorastaan taivaallisilta, ja tuovat kappaleeseen kauniisti soivaa äänenväriä.

Eric Johnson on ainut laatuaan.

Kiitän tämän kuun osalta, ja palaan taas ensi kuun 27. päivänä uuden Kuukauden kovimmat-postauksen kera.