Tervetuloa jälleen uuden Kuukauden kovimmat -postauksen pariin. Oma kesäkuuni on sisältänyt varsin hektisen yhdistelmän töitä ja juhannusjuhlintaa, ja mahtuipa mukaan yksi aivan loistava keikkakin – Skunk Anansie oli todella kovassa vedossa 23.5. Allas Sea Poolilla, ja keikka oli perinteisen suomalaisen kesän sateisesta ja tuulisesta säästä huolimatta – tai ehkä jopa juuri siksi – aivan mahtava.

A.Reikko & Kaupungin ääni – Pennit (2025)

Tämän helsinkiläis-turkulaisen yhtyeen nimikkotaiteilija Antti Reikko on näyttänyt taitonsa elokuvaleikkaajana jo usean vuosikymmenen ajan, mutta miehestä löytyy myös musikaalinen puoli – ymmärrys audiovisuaalisuudesta on siis selkeästi kokonaisvaltainen.

Pennit on kappaleena siinä mielessä harvinaista tavaraa, että siinä onnistutaan punomaan yhteiskuntakritiikkiä musiikkiin tavalla, jossa kummankaan suhteen ei tehdä kompromisseja – ei itse musiikin laadun eikä viestin selkeyden suhteen. Kapitalismin kestämätön suorituskeskeisyys onnistutaan tuomitsemaan hauskoilla ja oivaltavilla repliikeillä, kuten “Mä tiedän kyllä, että tuotan lähinnä vaan liikaa vaivaa / Ihan sama, kai ne kaikille samanlaisen haudan kaivaa” ja “Oon mäkin tilannu Kiinasta tavaraa / Mutten voi verojani siirtää Panamaan / Enkä haluaiskaan”.

Lyriikat lauletaan rennosti hyvistä riffeistä, jykevistä rummuista ja ylipäätään asiansa osaavien tekijöiden soittamista raidoista koostuvan instrumentaation säestämänä, ja lopputuloksena on kesäpäiviin, ja etenkin juuri kesälomapäiviin hyvin soveltuvaa suomirockia. Jatkoon.

Hengähdä sinäkin hetki kuuntelemalla kappale alta:

AURAL – June (2025)

Tuntuu hassulta, että olemme jo saavuttaneet vuoden, eli samalla myös AURALin A Year -julkaisusarjan, puolenvälin virstanpylvään. Vuoden ensimmäinen puolisko tuntuu edenneen hurjaa vauhtia, mutta mikäpä tässä on kyydissä ollessa – matka jatkukoon!

Heti ensimmäisenä on pakko mainita kansitaiteen poikkeuksellinen vihreys – edelliset kansitaideteokset ovat olleet vaihtelevan sini- ja keltapainotteisia, mutta kesäkuun kansitaide on maalauksista ensimmäinen, jossa vihreä selkeästi dominoi värimaisemaa. Teos on suhteellisen abstrakti, mutta olen erottavinani oikeasta yläkulmasta ainakin kesän klassikkokasvi lupiinin, joita sain kyllä automatkalla mökille Mäntyharjulle juhannuksenviettoon matkatessani ihailla sydämeni kyllyydestä – kyseinen kasvi on aikojen saatossa innoittanut muitakin taideteoksia.

Itse musiikissakin on tapahtunut huomattavia muutoksia verrattuna toukokuun sävellykseen, joka oli suhteellisen hellä ja hienovarainen. Pianoon on nyt saatu sähköt, sormet liitävät koskettimien päällä kuin lintu kevättä rinnassaan, ja ilmassa on jonkinlainen tarkkanäköinen, mutta silti vapautunut kesäjuhlatunnelma – ellei jopa juhannusfiilis. Kesään todella on laskeuduttu, se on nyt täällä, vaikka toki ehkä hieman kosteampana ja tuulisempana kuin mitä itse kesäkuulta toivoisin. Kappaleesta tulee mieleen muutaman kuohuviinilasillisen luoma kulman takaa pilkistävä nousuhumala, joka inspiroi musisoimaan rennosti ja duurisävyisesti – ja se on muuten tunnelmien parhaasta päästä. Sukat helvettiin, jalat crocseihin (tai omassa tapauksessa jo vuosia mökillä käyttämiini kalakenkiin) ja ystävät koolle. Toimii.

Astu sinäkin kesään alta:

Bruiser Wolf – POTLUCK (2025)

Ennen kuin matkaani jatkan, tahdon vielä suositella detroitilaisräppäri Bruiser Wolfin uutta POTLUCK-albumia. Albumin parhaisiin kappaleisiin kuuluu esimerkiksi timantinkovan Harry Fraudin tuottama Air Fryer, jolta löytyy yksi loistavimmista repliikeistä, joita olen ikinä rap-albumilla kuullut: “I’m da boy, W.E.B“. Lyhyt, sinänsä yksinkertainen, mutta lopulta kuitenkin vaan helvetin fiksusti keksitty tokaisu. Bruiser Wolfin debyyttialbumi vuodelta 2021 on ainoa teos, jolle olen blogissani ikinä antanut arvosanaksi täyden kympin, ja voin vakuuttaa, ettei tämä uusikaan albumi petä. Miehen kynä on aikamme terävimpiä – ehkä jopa kaikkien aikojen terävimpiä. Pistä kuunteluun. Kiitos!