Tänään Tumpin Musablogiin syntyy uusi kirjoituskategoria! Amatöörikriitikon postilaatikkoarviossa -kategorian postaukset tulevat ilmestymään tasaisen epätasaisella tahdilla johtuen siitä, että niitä ilmestyy vain sitä mukaa, kun yhteystietosivultani löytyvään sähköpostiini kilahtaa uutta musiikkia. Kategorian ideana on toimia hieman hellävaraisempana rakentavan kritiikin lähteenä niille bändeille ja artisteille, jotka musiikkiaan minulle viitsivät lähettää. Näissä teksteissä painoarvo ei ole minkään numeerisen arvosanan löytämisessä, enkä sellaista tekstien loppuun sisällytäkään. Sen sijaan kyseessä on puhtaasti musiikillinen tutkimusmatka suomalaisen itsenäisesti tuotetun musiikin sekaan. Voi löytyä timantteja, voi löytyä mustaa hiiltä. Silti, jos lähetät musiikkia, minä kyllä kuuntelen sen, ja todennäköisesti sanonkin siitä jotakin. Matka alkakoon!
Blessed Lunacy on oululainen, itseään termillä “vaihtoehtorockbändi” kuvaileva viisihenkinen yhtye. Bändin jäsenet eivät tee musiikkia työkseen, vaan toimivat rehdillä päivätöiden ohessa suoritettavalla omakustannepolitiikalla, ja Wreck Of Humankind -albumikin on äänitetty bändin jäsenen kotistudiossa. Olosuhteet huomioon ottaen äänityslaatu onkin yllättävän laadukas, en löydä siitä moitittavaa.
Albumin päräyttää käyntiin menevä instrumentaalikappale Alien, joka toimii osuvana introna albumin tunnelmalle. Tässä kappaleessa huomionarvoisinta on erinomainen kitararevittely, jota kuuntelee mielellään.
Introbiisiä seuraa albumin nimikkokappale Wreck Of Humankind, joka lähtee vauhdilla käyntiin ilman suurempia aloitushidastuksia. Biisin instrumentaatiosta tulevat mieleen esimerkiksi Juicen progetunnelmaiset sovitukset, kuten Keskitysleirin ruokavalio tai Aamu alkaa a:lla. Kappaleen lauluraita voisi kuulua miksauksessa paremmin, se valitettavasti hukkuu ajoittain instrumentaation pauhuun. Myös laulusuoritus voisi olla hieman intohimoisempi – kyllä ihmiskunnan romuksi muuttuminen saa vituttaa, ja sen saa ilmaista ihan kovaäänisestikin mylvimällä! Laulusuoritus paraneekin kappaleen loppupuolella hieman, kenties laulaja sai vähän hikeä pintaan ja innostui laulamaan asenteella. Itse lauluääni on sinänsä ihan mukavan kuuloinen silloin kun sitä kuulee. Laulaja pysyy riittävästi nuotissa, ja lähinnä sanojen ajoitus tai tahditus on ajoittain hieman rosoista. Silti, lyriikat ovat toimivat niiltä osin kun ne eivät huku instrumentaation taakse, ja tuo edellämainittu instrumentaatio onkin erinomainen. Erääseen Hassisen Koneen biisiin viitatakseni, tässä biisissä vedetään niin sanotusti iloisesti Hammondilla, bändin kosketinsoitinsankari on vauhdissa.
Seuraavaksi nostan esiin kappaleen Hey Painter, joka on instrumentaation osalta lähes The Doorsia muistuttavaa tunnelmointia. Laulumelodiat ovat mukavaa kuunneltavaa, ja lyriikoiden riimitkin loksahtavat kohdilleen. Kyllä tätä baarissa parin bissen jälkeen ihan mielellään kuuntelisi, ja se on muuten näillä kulmilla korkea kehu. Tässä vaiheessa levyä on myös pakko huomauttaa, etten ole keksinyt yhtään pahaa sanottavaa rummuista tai bassoista, mikä on mukavaa, sillä jos bändin rytmilliset perustukset eivät ole priimakunnossa, on niiden päälle erittäin hankala rakentaa mitään. Tässä biisissä syntikkamies on myös edelleen vahvassa vedossa.
Levyn viides kappale Disappointed on levyn ainoa biisi, joka olisi tarvinnut vielä sen verran merkittäviä lisäviilauksia, että en olisi sitä tässä vaiheessa levylle sisällyttänyt. Biisissä mennään yksinkertaisesti laulajan äänialan ylärajan yli – ei biisi vaatisi kuin transponointisession ja uudet äänitykset, niin sen voisi levylle laittaakin. En tahdo kuulostaa julmalta, mutta tämän biisin nimi kuvaa kyllä erittäin osuvasti omaa reaktiotani kappaleeseen. Sävellajia matalemmalle ja uuteen nousuun!
Kappale Swedish Steel nostaa onneksi tunnelman takaisin ylös edellisen kappaleen jälkeen, ja tässä vaiheessa annankin kunniaa albumin biisijärjestyksen miettimisestä, kappaleet on sekvensoitu fiksusti. Kitarat ovat tämän biisin tähtiroolissa, sooloskitta on vahvemmin kuulokuvassa esillä, mutta rytmiskittakin tekee hyvän komppisuorituksen. Bassolinja polkee edelleen nätisti ja rummuissa on riemukasta symbaaliriehumista. Kappaleen lyriikat ovat hauskat ja sopivat tunnelmaan, toki vokaaliraidan efektit ovat hieman liian vahvoina läsnä. Lauluäänitysten editoinnissa päteekin usein klassikkosääntö less is more.
Universal Masterplan on albumin ehdotonta parhaimmistoa, jykevät basso- ja kitarasoundit kaappaavat kuuntelijan haltuunsa. Lauluraidat on kerrankin miksattu juuri sopivasti, ne eivät katoa äänimassaan. Myös muutamat panorointikikkailut ovat hyvä lisä.
Retired Superman-biisissä rumpali pääsee kerrankin takomaan vähän korkeammalla temmolla, meininki on mukaansatempaavien komppien ansiosta erittäin kohdillaan. Laulajankin itsevarmuus vaikuttaa lisääntyneen, vaikka lauluraita meinaa taas hukkua instrumentaation alle. Kunniamaininnan annan myös kappaleen asenteella vedetystä huilusuorituksesta. Biisin nimestä ja tunnelmasta piirtyy mielikuva eläköityneestä supersankarista, joka joutuu pitkän baari-illan jälkeen vielä kerran raahautumaan päivänvaloon vetämään huligaaneja turpaan rockin soidessa. Biisi on albumin parhaimmistoa.
Sky High Or Under The Sea on äijäporukan päiväristeily dissonanssin maailmaan, eikä kokeilu aivan reisille mennytkään. Laulumelodian korkeuden suhteen ollaan lähellä äärirajaa, mutta se ei onneksi aivan ylity. Tämä tunnelmallinen teos toimii tempoa laskevana välisoittona edellisen kappaleen jälkeen.
Thirst on albumin ainoa kunnon punk-rellestys, ja se uppoaa erinomaisesti. Vokaaliraitoja vemputetaan sinne tänne juuri sopivalla määrällä panorointia. Tämä on albumin parempaa tuotantoa.
Mountain Preach (onkohan nimessä yritetty suomentaa vuorisaarnaa?) on melko peruslinjan progerockia. Kosketinsoitinmiehellä taisi olla jo perjantai mielessään kun tuli studiolle nämä tilutukset vetämään, sillä vaikka ne ovatkin todennäköisesti tarkoituksellisesti taiteellisena valintana hieman koomisen kuuloisia toimiakseen musiikillisena tehokeinona, jättäisin ne itse kokonaan pois.
Swedish Steel (Reprise) on lyhyt välisoitto, jolla on keskiaikatunnelma katossa. Toimii mukavasti ennen albumin päättävää seitsemänminuuttista The Cycle -biisiä. Ukoilla on edelleen SSAB mielessään.
The Cycle on fiilistelyprogea albumin päättäjänä. Itse tuen aina päätöstä jättää pisin biisi viimeiseksi, se on tunnelmallinen tapa päättää albumi. Tästä en keksi oikeastaan pahemmin sanottavaa kumpaankaan suuntaan, toimiva outrobiisi. Diggaan viiden minuutin kohdalla alkavasta kitarasta. Basso pääsee myös tässä mielestäni vähän revittelemään, mikä on positiivista. Rummut toimivat todella hienosti.
Amatöörikriitikon postilaatikkoarviossa -tekstien on tarkoitus toimia sekä palautteena artistille itselleen että tiedonantona potentiaalisille kuuntelijoille, joten hyödynnänkin näissä melko listamaista palautetapaa, joka ei välttämättä ole kaikista mukaansatempaavinta luettavaa. Silti, tarkoitus on hyödyttää sekä indie-artistia että lukijaa.
Blessed Lunacyn Wreck Of Humankind on pääosin menevää progea, ja ajoittain ihan perusrockiakin ilman suurempia progressive -rajauksia. Instrumentaation osalta keskittyisin hiomaan perkussion ja melodiasoitinten rytmistä suhdetta vielä hieman tiukemmaksi. Rumpali nakkaa kyllä tasaista komppia, instrumentit voisivat vain pysyä hieman tiukemmin kompissa mukana, etenkin kaikenlaisissa musiikillisissa siirtymäkohdissa, kuten hypyissä sisään ja ulos kertseistä – basso oli tosin suoraselkäisenä ajan tasalla, sen myönnän. Tämä ei onneksi ole mikään kuuntelukokemuksesta pois heittävä ongelma, mutta progen kaltaisessa tekniseen virtuositeettiin perustuvassa genressä mielestäni mainitsemisen arvoinen. Laulun osalta keskittyisin taas itsevarmuuden lisäämiseen ja vokaaliraitojen volyymin nostamiseen miksauksessa. Silti, kokopäivätöissä olevan miesjoukon harraste- ja nautintopohjalla toimivaksi projektiksi levy oli erittäin siedettävää kuunneltavaa. Positiivista oli myös se, että ainakin omaan korvaani kuulosti siltä, että muusikoilla oli soittaessaan hauskaa, ja se on aina helvetin mukavaa, kenties jopa kaikista tärkeintä. Ai niin, ja itsetehdystä kansitaiteesta myös bonuspisteitä.
Levy on kuunneltavissa täältä: https://blessedlunacy.bandcamp.com/album/wreck-of-humankind
Bändin aiempaan tuotantoon pääset käsiksi täältä: https://open.spotify.com/artist/1zLKddu4pHI8E5SYAl6uJk?si=k9E3fpQmQhua_v-siTgscQ
