Maaliskuun kahdeksas päivä. Silloin kirjoitin tänne viimeksi.

Mitä helvettiä siinä välissä pääsi tapahtumaan? Viimeiset kolme kuukautta tuntuvat pikemminkin vuodelta.

Vaikka pandemia ei olekaan vielä ohi, niin tilanne on kuitenkin normalisoitunut sen verran, että tämän “Sorry I haven’t been uploading videos lately”-tyyppisen puistattavaa stereotyyppistä youtuber-anteeksipyyntöä muistuttavan tekstin kirjoittaminen tuntui luonnolliselta.

Sinänsä korona ei vaikuttanut omaan elämääni kovinkaan dramaattisesti. Pysyttelen muutenkin melko paljon neljän seinän sisällä, ja hyvin kasuaalisti harrastamani urheilulajitkin, eli pyöräily ja koripallo, toimivat soololajeinakin. Palloa voi heitellä koriin yksinkin, ja silloin viitsii pitää nappejakin korvissa. Pyörällä on myös helppoa etääntyä sosiaalisesti, sen kuin suhahdat ohi.

Ensimmäisen yliopistolukuvuoteni loppuosa oli hyvin rento läsnäolon suhteen, sillä luin syksyllä niin monta kurssia, että loppukeväällä minulla olisi ollut vain yksi luento viikossa. Koronan takia sekin muuttui etäkurssiksi, mikä ei sinänsä haitannut. Onko syntistä sanoa, että korona jopa helpotti opiskeluani? Kun kolmen viimeisen kurssini ainoa lähiopetusta sisältänyt kurssi muuttui sekin etämuotoon, sain keskittyä rauhassa esseiden kirjoittamiseen. Unta sain aina tarpeeksi, koska asunnosta ei tarvinnut ikinä lähteä aamulla.

Nyt se on sitten takana, ensimmäinen yliopistovuosi. Olen erittäin tyytyväinen, etten sairastunut yliopisto-opiskelijoiden joukossa käsittääkseni hyvinkin yleiseen prokrastinaatiosyndroomaan. Lukiossa, varsinkin sen loppupuolella, minulla oli tapana tehdä projektit loppuun aina hyvin lähellä deadlinea, mikä ei aina johtanut parhaisiin mahdollisiin tuotoksiin. Sain kuitenkin pidettyä selkärankani suorassa yliopistossa, ja tein kaiken hyvässä etuajassa. Uskon tämän olleen pääsyy siihen, miksi en oikeastaan kärsinyt opintoihin liittyvästä stressistä käytännössä yhtään lukuvuoden aikana. Sain kerättyä kasaan jopa enemmän opintopisteitä kuin suositeltu määrä. Kirjoittamalla ekstrapitkiä esseitä sain muutamasta kurssista viiden opintopisteen sijaan kymmenen opintopistettä, ja vuoden loppusaldoksi tulikin 71 opintopistettä. Valehtelisin, jos väittäisin, etten ole helvetin iloinen tuosta noppakasasta.

Pitkät esseet vaativat kuitenkin paljon työtä, ja kun olet jo kirjoittanut koko päivän, ei blogiin kirjoittaminen tunnu houkuttelevalta. Koulutöideni viimeistely olikin suurin syy blogiin kirjoittamisesta pitämääni taukoon.

Korona oli syistä toinen. En itse sairastunut kyseiseen tautiin, eikä kukaan lähipiiristänikään. Ainakaan vielä. Nyt kun tästä on mustaa valkoisella, herään varmasti huomenna kuivan yskän ja kovan kuumeen kera. Korona aiheutti kuitenkin paljon hämmennystä ja sekaannusta yhteiskunnassa, ja olin itsekin melko hermostunut ensimmäiset kaksi viikkoa. Teki mieli vain pelata kynäriä, kuunnella musiikkia, ja striimata rentoja sarjoja, kuten Frasieria ja Family Guyta. Näin hämäsin aivojani, ja onnistuin olemaan ainakin ajoittain pohtimatta ikkunoideni ulkopuolella tapahtuvaa tartuntatautikatastrofia.

Kolmas syistä oli vanhempieni asuntoon tekemäni lattiaremontti, joka vei viimeiset kaksi viikkoa. Koska opiskelijayksiöni alkoi tuntua jokseenkin vankilamaiselta koronarajoitusten takia, koin helpommaksi tulla viettämään kesää Turusta takaisin Espooseen. Jotta vanhaan huoneeseeni voitaisiin laittaa työpöytä ja vuodesohva, jotta siitä tulisi vierashuone/toimisto, piti vanha naarmuuntuunut ja ruma parketti vaihtaa laminaattiin. En siis sinänsä tehnyt mitään rakenteellisesti kriittistä, pieni pintaremontti on kuvaavampi termi. Revin vanhan parketin ja listat helvettiin, ja asensin päälle laminaattilattian listoineen. Ei siitä kaunista tullut, mutta teinpä itse ja säästin. Oppimiskokemus se ainakin oli. Äitini maalasi seinät, ja isä toimi maksumiehenä, ei kyseessä mikään orjatyö siis ollut.

Nyt lähti kirjoitus kyllä jo aikamoiselle sivuraiteelle. Pointti on se, että hommia on tullut tehtyä, mutta nyt minulla on taas aikaa kirjoittaa. Siitä pääsemmekin blogin olemukseen jatkossa.

Blogista pitämäni vajaan kolmen kuukauden pituisen tauon aikana ehdin myös reflektoida asennettani kirjoittamiseen. Blogin kirjoitustahti tulee olemaan jatkossa hitaampi. Ei siksi, että olisin menettämässä motivaatiotani kirjoittamiseen, vaan päinvastoin. Tämä blogi toimii myös henkilökohtaisena kirjoitusportfoliona työnsaannin auttamiseksi. Tästä syystä haluaisinkin, että täällä voi lukea kirjoitusteni parhaimmistoa. Nautin paljon enemmän oikeasti hyvän tekstin kirjoittamisesta verrattuna tekstiin, joka on kirjoitettu vain siksi, että blogissa ilmestyisi jotakin uutta joka viikko. Hyvän tekstin kirjoittaminen vaatii kuitenkin enemmän aikaa, ja myös aitoa kiinnostusta, tai jonkin ulkoisen motivaattorin, kuten rahan. Jos kirjoittaminen olisi kokopäiväinen työni, pystyisin varmasti kirjoittamaan tarpeeksi. Koska se ei kuitenkaan sitä (vielä) ole, keskitynkin tässä blogissa laatuun määrän sijaan.

Jatkossa tulenkin kirjoittamaan tänne arvosteluita ja muita kirjoituksia vaihtelevaan tahtiin. Pidän itseni sen verran rehellisenä, että yksi teksti tänne ilmestyy varmasti joka kuukausi. Riippuu olosuhteista, ilmestyykö enemmän. Tulen jatkossa arvioimaan erityisesti albumeita, joista saan itse jotakin irti, enkä vain albumeita, jotka ovat trendikkäitä. Tämä saattaakin johtaa siihen, että jonain kuukautena saatan julkaista enemmänkin kuin kerran viikossa, jos mielenkiintoisia albumeita ja aiheita sattuu ilmestymään. Jotkut kuukaudet taas saattavat sisältää vain yhden tekstin. Silti, tekstiä tänne tulee kuitenkin ilmestymään jatkossakin.

Aion myös kokeilla Mediumiin englanniksi kirjoittamista. Kirjoitan mielestäni soljuvammin ja monipuolisempia ilmaisuja käyttäen englanniksi. En näe tätä kehitystä omituisena, se on ihan loogista, koska kulutan valtavasti enemmän englanninkielistä kuin suomenkielistä sisältöä. Mediumissa alustana on myös helpompaa tavoittaa lukijoita, kuin suomenkielisessä, huonosti hakukoneoptimoidussa blogissa. Linkkaan Medium-profiilini tämän tekstin loppuun, kun se on pystyssä.

Loppukevennyksenä tuon esille musiikkia, jota olen kuunnellut koronapandemian aikana.

Drake – Dark Lane Demo Tapes (2020)

Drake nyt vaan uppoaa aina. En voi sille mitään, miehen äänessä on vain jotakin rauhoittavaa. Laittaa edes minimaalista efforttia musiikkiinsa, ja rotaatioonhan se itselläni menee.

Benny The Butcher

En maininnut tämän räppärin kohdalla spesifiä albumia, sillä olen kuunnellut useita kyseisen kokkeliräppärin albumeita. Jos synkkä ysärinykkiräppisoundi kiinnostaa, niin sitä tämän miehen albumeilta löytyy.

Brant Bjork – Brant Bjork (2020)

Desert rock-legenda julkaisi nimikkoalbumin, ja kyllähän se kolahti. Tätä on tullut luukutettua automatkoilla K-Rautaan hakemaan remonttitarpeita lukuisia kertoja.

Grimes – Miss Anthropocene (2020)

En ollut perehtynyt Grimesin musiikkiin ennen, vaikka olinkin tietoinen kyseisen artistin olemassaolosta jo vuosia. Drum and bass-single 4ÆM oli kuitenkin niin kova, että pakkohan se oli koko levy kuunnella, ja se muuten kannatti.

Ei tässä muuta, tsemppiä kaikille viruksen kanssa taisteluun.

Edit: Linkki Medium-profiiliini: https://medium.com/@tuomas.grannas