Tänään saan kunnian esitellä debyyttisinkut peräti kahdelta uutukaiselta yhtyeeltä samaan aikaan.

Fredrika Runebergin Puutarha – Kaikkea hyvää

Ensimmäisenä pöytään lasahtaa itseään power pop/söpörock-yhtyeeksi kuvailevan Fredrika Runebergin Puutarha-nimisen pumpun pirteä biisi Kaikkea hyvää, josta voimakkaimmin pomppaa esiin asenteella toimitettu lauluraita, josta on kuultavissa oikeaa elämänvoimaa. Nykyajan kehittyneen musiikkiteknologian mahdollistama musiikkituotannon demokratisaatio käy tästä kappaleesta ilmi, sillä kyseessä on debyyttisingleksi todella ammattimaisen ja selkeän kuuloinen teos. Bändi soittaa erinomaisesti yhteen, ja kappaleesta löytyy toimivan perusinstrumentaation ohella hauskoja syntikkaripotteluita. Kitaratyö erottuu bändisoittimista erityisesti edukseen, mutta on pakko kehua myös rumpalin jämäkkää snaresoundia, joka on hunajaa korville. Bassokin on sinänsä kuultavissa, mutta saisi mahdollisesti kuulua hieman jykevämminkin. Lyriikoiden puolesta kappaleessa esiintyy suhteellisen harvoin musiikissa kuultava hyväntahtoisen eron narratiivi, jossa toista ihmistä selkeästi rakastanut ja vieläkin rakastava henkilö ei haluaisi suhteen sinänsä vielä päättyvän, mutta ymmärtää toisen ihmisen tarvitsevan tilaa. Idea tiivistyy ytimekkäästi kertosäkeessä:

Jokainen hetki kun sun vierestäsi
Sain herätä
Luin sun kädestäsi
Ei tarvii pelätä

Ja jos tää päättyy nyt
Oon ehkä pettynyt mut
Mut tahdon sulle vain
Kaikkea hyvää

Tähän tämä musiikkikriitikko kommentoikin, että jos olet ikinä tällaisen rakkauden kohteena, olet helvetin onnekas.

Kappaleessa useasti toistettu ja ponnekkaasti laulettu lyriikka “Mä oikeesti rakastan sua beibi” voisi kuulostaa vääränlaisen laulajan hoilaamana pikemminkin koomiselta kuin autenttiselta, mutta Fredrika Runebergin Puutarhan nuorekkaiden ja eläväisten solistien toimittamana ilmaisu kuulostaa harvinaisen aidolta ja intohimoiselta nuoren rakkauden tunnustukselta. Suosittelen kipaletta lämpimästi: https://open.spotify.com/track/7vPi1CndeNHhpRKGZG78qb?si=d1b1e4d5ee3f4bbf

Honey Crisp – I’d Rather

Viikon toinen debyyttisinkku edustaa power popin sijaan letkeää indie sleaze -linjaa, ja kielikin vaihtuu suomesta englanniksi. Myönnän, etten itse kuuntele käytännössä ollenkaan juuri tämän tyylistä musiikkia, sillä se tuntuu usein omaan makuuni liian apaattisen munattomalta ja päämäärättömältä, mutta ymmärrän toki genren viehätyksen, ja ainakin Honey Crispin tapauksessa musiikki on mukavan rentoa kuunneltavaa. I’d Rather liittyy ylempänä tässä postauksessa esitellyn kappaleen tavoin rakkauteen, mutta tällä kertaa hieman ambivalentimmasta perspektiivistä. Kappaleen lyriikat ovat jokseenkin monitulkintaiset, ja mukaan mahtuu paradoksejakin, kuten repliikki “I’d rather spend lonely nights together” – englanniksi tätä ajatusta voisi kuvailla termillä oxymoron. All in all, biisi kertoo jonkinlaisista rakkauden moniulotteisista kommervenkeistä. Instrumentaatio on onnistunutta ja melko nyanssirikastakin, Honey Crispin jäsenet onnistuvat maalailemaan suhteellisen letkeän tunnelman päälle mitä moninaisimmilla äänilähteillä luotuja miellyttäviä sävelkulkuja. Pidän tämänkin kappaleen jykevästä snaresta, ja myös erityisesti kosketinsoittimet erottuvat edukseen. Persoonallista ja ilmeikästä lauluraitaa tuetaan välillä taustalauluilla, ja solisti tuntuu olevan kappaleessa kuin kotonaan, lisäillen välillä mukaan hauskoja puhelaulufiilistelyitä, muuttuessaan esimerkiksi lyriikan “Oh try and keep it together baby” ajaksi Austin Powersin pikkuserkuksi. Tätä biisiä kuuntelisi mielellään illan hämärtyessä hiljaisessa rantabaarissa mojito tai pina colada kädessä, hennossa, maailman huolista pois päin tuudittavassa päihtyneisyyden tilassa. Biisi löytyy täältä: https://open.spotify.com/track/1WruF5NRIW1N6Ir7ZFL5zu?si=17bd53485db64975

Toivotan perinteiseen tapaan mukavaa viikonloppua, toivottavasti allergiat eivät vedä teitä turpaan yhtä kovaa kuin ne pahoinpitelevät allekirjoittanutta tällä hetkellä.