Koska syksy on jo alkamaisillaan ja opiskelijat ovat palaamassa opinahjoihinsa, koin, että on sopiva aika jakaa vinkkejä graduntekoprosessin helpottamiseksi. Monet näkevät gradun jonkinlaisena opintojen päätöspisteessä häämöttävänä mörkönä, joten jaan tässä tekstissä neuvoja, joilla mörön saa tyrmättyä helpommin kanveesiin. Vaikka oma graduni onkin humanistiselta alalta, pyrin jakamaan tässä tekstissä vinkkejä, joita voi hyödyntää opiskelualasta riippumatta.
Kuten blogini Kuka olen?-osiossa jo kerroin, olen koulutukseltani musiikkitieteen maisteri. Valmistuin vuoden etuajassa, sillä koronapandemian pakottaman etäopetuksen takia pystyin ottamaan tavallista enemmän kursseja opiskeltavakseni. Kirjoitin graduni englanniksi, ja käsittelin siinä 2010-luvun jenkkiräpin lyriikoiden kuvauksia menestyksestä. Graduni on luettavissa täältä Turun yliopiston tietokannasta.
Gradunkirjoitusprosessini sujui ilman suurempia ongelmia, ja itse kirjoitusvaihe kesti muistaakseni noin kolmisen, ehkä nelisen kuukautta. Graduni tekemistä helpotti se, ettei minun tarvinnut esimerkiksi tehdä haastatteluita tai kokeita saadakseni tuloksia analysoitavaksi, sillä tutkimusmenetelmänäni oli lyriikoiden lähiluku, eli analysoitava aineistoni oli jo valmiiksi luotu ja olemassa – analysoin musiikkikappaleita.
Alkuvinkki: Luo itsellesi menestyksekkään graduprosessin mahdollistava ympäristö
Tämä teksti on suunnattu opiskelijoille, joilla ei ole enää juurikaan varsinaisia yliopistokursseja jäljellä, ja joilla on mahdollisuus omistaa suurin osa opiskeluajastaan gradun tekemiselle. Suomalainen yliopistojärjestelmä on onneksi suunniteltu tavalla, joka oikein toteutuessaan pyrkii varmistamaan, että opiskelijoiden opintojen loppupäässä ei ole juurikaan varsinaisia kursseja, jotta opiskelija pystyy keskittymään pääasiassa graduunsa. Jokaisella on varmasti joitakin kursseja viimeisenä opiskeluvuotenaan, mutta ideaalitilanne gradun kirjoittamiselle on se, ettei muiden kurssien suorittamiseen tarvitsisi käyttää valtavasti aikaa viikossa, jotta voit keskittyä pääasiassa gradusi luomiseen.
Mainitsen vielä perustavanlaatuisen konkreettisen vinkin graduprosessin helpottamiselle: Varmista, että sinulla on rauhallinen, hyvällä nettiyhteydellä ja ergonomisilla istumis- ja kirjoittamismahdollisuuksilla varustettu paikka, jossa voit työskennellä gradusi parissa. Paikan ei tarvitse olla omassa asunnossasi, vaan se voi olla myös esimerkiksi hiljaisessa kirjastossa. Varmista kuitenkin, että sinulla on sellainen paikka, ja että sinne pääsee suhteellisen helposti.
Vinkki 1: Modulaarisuus
Miten elefantti syödään? Pala kerrallaan.
Gradu on yleensä selkeästi opintojen isoin tekstikokonaisuus, ja useimmiten opiskelijan siihenastisen elämän suurin kirjoitusprojekti. Siksi sitä kannattaakin ajatella alusta alkaen kokoelmana pienempiä tekstejä, jotka käsittelevät samaa aihetta ja liittyvät toisiinsa. Et ole kirjoittamassa romaania, vaan pikemminkin novellikokoelmaa.
Gradussa on erinäisiä etappeja, jotka ovat kaikki edistyksen merkkipaaluja. Usein olet jo saavuttanut useita etappeja, ennen kuin olet edes vielä kirjoittanut juuri mitään. Onnistunut tutkimusaiheen rajaus on jo yksi etappi, aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen paneutuminen on toinen, ja tutkimustulosten tai analysoitavan aineiston kerääminen on kolmas. Vaati analysoitavan materiaalin kerääminen sitten näpräystä kemialaboratoriossa, konttaamista metsikössä, merkkihenkilöiden tai henkilöjoukkojen haastattelua tai yksinkertaisesti analysoitavan teosjoukon rajaamista, on gradussa analysoitavan materiaalin onnistunut kerääminen silti etappi, jonka suorittamisesta kannattaa iloita.
Tutkimuksen näkökulman ja analysoitavan aineiston pohdintaan kannattaa paneutua ajatuksella, sillä mitä selkeämmin näkökulman rajaa ja mitä mielekkäämmän analysoitavan aineiston itselleen hankkii, sitä helpompaa itse kirjoittaminen tulee olemaan.
Modulaarisuus eli pala palalta gradun rakentaminen liittyy myös itse kirjoitusvaiheeseen. Gradu kannattaa jakaa mielessään hyvin pieniin yksikköihin, eli jopa sivuihin, tai halutessaan hieman suurempiin yksikköihin, eli esimerkiksi osioihin tai kappaleisiin. Gradu kirjoitetaan yksikkö kerrallaan, ja riippuen yksikön koosta, yhden kokonaisen yksikön saattaa jopa pystyä kirjoittamaan päivässä. Jos gradun pituusvaatimuksena on vaikkapa 60 sivua, on yksi sivu päivässä etenevällä kirjoitustahdilla gradun kirjoitusvaihe paketissa vain kahdessa kuukaudessa.
Vinkki 2: Armollisuus ja realistisuus
Kakkosvinkki jatkaa ykkösvinkissä rakennettua tematiikkaa keskittymällä siihen, että opiskelija on ihminen, ei kirjoitusrobotti. Vaikka itse pidänkin yhden sivun päiväkirjoitustahtia tavoittelemisen arvoisena ja selkeästi hahmotettavana projektin etenemisnopeutena, on hyvä muistaa, että myös opiskelijalla on oikeus vapaapäiviin. Itse koin jopa, että opiskeluaikanani kaikista vaikeinta ei ollut itse opiskelu tai kirjoittaminen, vaan se jatkuva takaraivossa hakkaava tunne, joka jankkasi, että voisin koko ajan olla edistämässä jotakin opiskeluprojektiani, enkä saisi levätä. Veikkaan, että monet opiskelijat kuulevat päässään saman äänen, ja vaikka se onkin sinnikäs, on silti viisasta pitää välillä päiviä, jolloin ei tee yhtään mitään opiskeluun liittyvää. Kyseiset päivät antavat aivojen levätä, ja useimmiten helpottavat uuden tekstin tuottamista, kun päätät palata kirjoituspöytäsi ääreen.
On myös hyvä muistaa, että akateemisen tekstin kirjoittaminen vaatii tietysti lähteisiin paneutumista, eli hyvä etenemistaktiikka on luku- ja kirjoituspäivien vuorotteleminen. Kannattaa kokeilla vaikkapa maanantain, keskiviikon ja perjantain pyhittämistä kirjoittamiselle, ja tiistain ja torstain pyhittämistä lukemiselle. Viikonloppuna voi puolestaan pitää taukoa, tai lukea korkeintaan jotain kevyempiä graduaiheeseen liittyviä tekstejä, jotta aivot ehtivät palautua. Sitten vaan sama sykli uudestaan seuraavalla viikolla.
Vinkki 3: Tehokas lähteiden kerääminen ja viitteidenhallinta
Akateeminen kirjoittaminen on sukupolvien ja vuosikymmenten läpi käytävää tieteellistä diskurssia. Kun siteeraat jotakin aiempaa tutkimusta, seisot jättiläisten harteilla. Sinulla on käytettävänäsi aiempien saman alan asiantuntijoiden pohdintoja, joiden avulla voit tukea ja asettaa kontekstiin omaa pohdintaasi ja tutkimustuloksiasi. Saat olla osa fiksujen ihmisten joukkoa, joita kaikkia kiinnostaa juuri oma tieteenalasi, ja joiden tarkoin harkituista näkemyksistä ja tutkimuksissa tehdyistä löydöistä pääset oppimaan ja hyötymään.
Miten niitä gradutekstiin nivottavia lähteitä sitten kannattaa kerätä?
Sanon nyt jo alkuun suoraan, että kokonaisten kirjojen lukeminen alusta loppuun ei ole tehokkain mahdollinen tapa kerätä lähteitä. Oppimisperspektiivistä kokonaisten akateemisten teosten lukeminen on varmasti fiksua, mutta ajallisesti se ei yksinkertaisesti ole realistista, jos gradusta haluaa selvitä yhden lukuvuoden aikana. Relevantteja lähteitä etsiessä kannattaa sen sijaan ensin tarkastella teoksen sisällysluetteloa, ja valikoida sen perusteella gradusi aihetta tai esittämääsi argumenttia läheisimmin sivuavat kappaleet tai artikkelit, ja paneutua vain niihin. Kyseisiä kappaleita tai artikkeleita lukiessasi kannattaa myös käyttää skimming-lukutekniikkaa, jonka avulla lähteiden löytäminen nopeutuu selkeästi. Relevantin tekstikappaleen löytäessäsi on toki tärkeää varmistaa, että ymmärrät lukemasi tekstin ydinviestin ja laajemman kontekstin, jotta valitsemasi lähde sopii aidosti kirjoitukseesi.
Viitteidenhallintaan suosittelen Zoteroa. Zoteron selainlaajennus yhdistyy tietokoneellesi ladattavaan ohjelmistoon, ja ne luovat yhdessä lähteidenkeräyssuperaseen, jolla pystyt keräämään ja järjestelemään todella vaivattomasti suuriakin viitemääriä.
Loppusanat
Monia mahdollisesti turhauttava graduprosessin perimmäinen totuus on se, että kaikkien valmisteluiden ja lukemisten ja koejärjestelyiden jälkeen prosessi todella on pääosassa kirjoittamista – siitä ei pääse yli eikä ympäri. Gradu on sen verran pitkä tekstikokonaisuus, että se vaatii uutta suhtautumistapaa jopa luontaisesti nopeille tekstintuottajille. Gradua voi mielestäni ajatella viimeisenä maalipyykkinä, yleensä usean vuosikymmenen koulutusjärjestelmäputken päätöksenä. Siksi sitä tehdessä voi jopa mentaalitasolla itse romantisoida ja dramatisoida koko graduntekoprosessia – prosessi saa todella tuntua vaikealta ja rankalta, mutta maaliviivan yli raahautuminen on kaiken paskan arvoista. Jokainen kirjoitettu sivu on voitettu taistelu, ja loppuun kirjoitettu gradu on voitettu sota.
Toivotan kaikille tsemppiä loppusotaan.
