Jaahas, taas mennään. Snapchat-legenda DJ Khaled julkaisi tänään uuden albuminsa KHALED KHALED, ja se on, kuten lähes aina kyseisen artistin tapauksessa, ihan jees.
Albumi seuraa samaa formaattia kuin muutkin Khaledin albumit, mies on kerännyt kokoon kasan tämän hetken kuumimpia hiphop ja r’n’b-artisteja, ja lukinnut studion ovet riippulukolla kunnes uusin platta on valmis.
Pohdin pitkään, viitsinkö edes arvioida tätä levyä. Se on aivan samanlainen kuin muutkin Khaledin levyt, eli se ei ole suoranaisesti huono, mutta ei se kyllä ole hyväkään. Se vain on. Olla möllöttää. Tällaisista albumeista on hankala sanoa tai kirjoittaa mitään kovinkaan mielenkiintoista, joten tämä arvostelu jääkin tekstieni lyhyemmälle puolelle.
DJ Khaledin täytyy olla joko mukavin tai avokätisin tyyppi koko musiikkibisneksessä, koska hän onnistuu jotenkin saamaan valtavan kasan ykköslistan artisteja joka albumilleen. Khaledin albumit ovat käytännössä kompilaatioalbumeita, vaikka niitä ei sellaisina markkinoidakkaan. Mitään kantavaa teemaa albumeilla ei ikinä ole, mutta jokaiselta albumilta päätyy silti aina soittolistalleni muutama biisi. Jokaiselta albumilta tuntuu myös löytyvän ainakin yksi kunnioitettavan kokoinen radiohitti, joten kyllä Khaled osaa vuosi vuodelta toimivan ja trendikkään soundin tunnistaa. Sitä ainakin rakastan, että uusi DJ Khaled -albumi tarkoittaa yleeensä myös uusia Rick Ross -versejä, ja ne kelpaavat aina.
KHALED KHALED -albumin soundi on optimistinen ja fiilistä kohottava. Albumin aloittaa THANKFUL -kappale, jossa ovat mukana Jeremih ja Lil Wayne. Biisi perustuu sämpleen klassisesta Bobby Blandin vuoden 1974 biisistä Ain’t No Love in the Heart of the City, joka on räppipäille varmasti tuttu JAY-Z:n biisistä Heart Of The City (Ain’t No Love) miehen legendaariselta The Blueprint-albumilta vuodelta 2001. Kuuluisien sämplejen bongailu on yksi hauskimmista osista Khaled-albumeiden kuuntelussa. Khaledin sämplebudjetin on oltava valtava, koska albumeilta tuntuu jatkuvasti löytyvän erittäin ikonisia sämplejä.
Sämple tekee kappaleessa kovimman urakan, ja Jeremih:n kauniit melodiat ja Lil Waynen sulavat räpit rakentavat toimivasti erittäin vahvojen perustusten päälle. Kappale on erinomainen valinta albumin aloitukseksi.
Seuraaksi nostan albumilta esiin kappaleen I DID IT. Tästäkin kappaleesta löytyy todella ikoninen sämple, Derek and the Dominosin Layla. Eric Claptonin jumalainen kitarariffi toimii hienosti myös räpkontekstissa, ja tämä biisi tulee varmasti näkymään listoilla, koska muikean biitin päällä ratsastavat Post Malone, DaBaby, Megan Thee Stallion ja Lil Baby. Tuollainen artistiklusteri tuntuu jo vähän epäreilulta, DJ Khaled käytännössä printtaa rahaa.
Listoilta ei päästä kauas, sillä heti seuraavassa biisissä ovat mukana Justin Bieber ja 21 Savage. Kombo olisi ollut todella hämmentävä vielä viisi vuotta sitten, mutta siinä ajassa 21 Savage on pehmentänyt soundiaan ja aiheitaan hieman valtavirtaystävällisemmiksi, ja Bieberkin on edennyt yhä syvemmälle rap-crossoverien sektorille. LET IT GO on rento biisi, joka sujahtaa varmasti moneen kesähengailusoittolistaan.
Yksi legendaarisimmista artistiyhdistelmistä albumilla on SORRY NOT SORRY -kappaleelta löytyvä Nasin ja JAY-Z:n duo, jota täydentää vielä James Fauntleroy. Kaksi räpin kaikkien aikojen huippuviisikkoon kuuluvaa artistia, jotka vielä vaihtoivat aikoinaan dissibiisejä ovat nyt samalla kappaleella, ja homma toimii erinomaisesti. James Fauntleroyn harmoniat ovat taivaalliset, ja molemmat räplegendat toimittavat kelpo verset, eipä sitä muuta tarvitakaan. Biisillä on tosin vielä yksi temppu hihassaan – sen nimessä mainitaan “Harmonies by The Hive”, ja tämä viittaa tietysti Beyonceen, jonka harmonisia kontribuutioita kappaleita kuullaankin. Helvetin kaunista.
Viimeisenä mainitsen albumin kaksi Drake-biisiä, jotka toimittivat kappaleen singlejen virkaa. Itse pidän paljon enemmän POPSTAR -kappaleesta. GREECE on myös hyvä biisi biitin osalta, mutta Draken omituinen laulutyyli ei aukea itselleni ollenkaan, tilalle sopisi paljon paremmin ihan tavallinen räppääminen. Kappaleilla on kuitenkin yhteensä reilut kuusi- ja puolisataamiljoonaa kuuntelua, joten kyllä ne kuuntelijoihin upposivat.
Tuntuu, että Drake on niin sanotusti jo voittanut pelin, ja pelailee nyt vain huvikseen free roamissa. Ei ole väliä mitä mies julkaisee, se on hitti, ja näin on ollut jo pitkään. En toki valita, itsekin kuuntelen repeatilla lähes kaiken mitä mies Spotifyynsa pudottaa. Miehen absoluuttinen dominanssi on vain niin uskomatonta. Drake räppäsi French Montanan No Stylist -kappaleella vuonna 2018, että “I got the game in a squeeze“, ja kolme vuotta myöhemmin se on vieläkin totta.
DJ Khaledin KHALED KHALED on taas yksi lisä miehen pinoon hittikompilaatioalbumeita. Ei ikinä mitään ihmeellistä, mutta kullekin kuuntelijalle aina muutama osuva biisi. Arvosanaksi musiikkimarkkinointimogulin albumi saa
6.
