Musabloggarin meili on sen verran tyhjä, että minulle lähetetystä musiikista kirjoittamisen sijaan tälle perjantaille on luvassa omia musiikkisuosituksiani ja pohdintoja Suomessa vallitsevasta poliittisesta tilanteesta, josta vaikuttaa löytyvän joka päivälle oma skandaalinsa. Kirjoitin viime vuoden elokuussa jauhojengi-ruljanssista, jota pidin jo melko poikkeuksellisena, mutten arvannut, että lähes tasan vuoden päästä tuosta postauksesta joutuisinkin elämään maassa, jossa ministerinpallille asetellaan natsi-yhteyksiä omaavaa jengiä. Sannan pieni biletyssessio tuntuu erittäin viattomalta nykytilanteeseen verrattuna.

Näkisin, että poliittisen linjani selkeyttämiseksi on sopivaa aloittaa kahdella punk-klassikolla, joista toinen tulee Yhdysvalloista ja toinen on kotimaista, Avainlippu-merkin ansaitsevaa tavaraa.

Dead Kennedys – Nazi Punks Fuck Off (1981)

Ensimmäisenä suosittelen Dead Kennedys-yhtyeen lyhyttä ja ytimekästä klassikkoa Nazi Punks Fuck Off. Tämä nyt ei sinänsä ole mitään underground-kamaa, vaan varmasti tuttu kenellekään vähänkään punkkiin perehtyneelle, mutta pakko se on kuitenkin mainita, koska se tuntuu sopivan niin täydellisesti maassamme vallitsevaan poliittiseen tilanteeseen.

Shitter Limited – Vittu mä tapan sut Iiro Viinanen (1994)

Kotimainen suositukseni on vuonna 1994 julkaistu hardcore-punk-yhtye Shitter Limitedin selkeäsanainen kappale Vittu mä tapan sut Iiro Viinanen, osuvasti nimetyltä albumilta Nyt Ammutaan Ministeri Pertti Salolainen.

Ylläolevan kappaleen valitsin siksi, että yleisen vitutuksen lisäksi sen lyriikat ilmentävät sitä mahdollista todellisuutta, jota kohti leikkauskiimainen oikeistohallituksemme yhteiskuntaamme haluaa raahata.

Kustaan housuun – se lämmittää!

Onnistuneen politiikan ansiosta esimerkiksi asunnottomuus on vähentynyt Suomessa merkittävästi, mutta tämänkin kehityskaaren hallitus pystyy halutessaan kääntämään toiseen suuntaan leikkaamalla aggressiivisesti sosiaalisesta turvaverkostamme. Vielä tästä asiasta ehtii puhumaan, kun hallituspuolueiden kaapeista ulos astelevat luurangot kompastelevat toistensa päälle hidastaen poliittisten prosessien toimintaa, mutta kohta hallitus saattaa jopa saada äänekkäimmin ähisevät mongertajansa kuriin, ja sitten he oletettavasti ryhtyvät toteuttamaan säästötalkoitaan, joihin osallistuvat kaikki paitsi rikkaat.

Asiasta toiseen, mikä vitun järki on aikuiskoulutustuen lakkauttamisessa? Näin nuorena työnhakijana itsestäni tuntuu siltä, että yritykset hakevat valmiita paketteja, jengiä, joka osaa jo kaikki relevantit teknologiat ja jonka osaaminen on enemmän kuin ajantasaista, lähes aikamatkustajatasoa, pitäisi olla teknologioista enemmän kokemusvuosia kuin koko teknologia on edes ollut olemassa. Miksi siis lakkautetaan se tukimekanismi, joka hyödyttää juuri niitä oikeiston rakastamia yrityksiä tuottaen teollisuudelle osaamisensa päivittänyttä, uuden motivaation löytänyttä työläismassaa?

Tuntuu siltä, että monet hallituksen leikkauslistalla olevista rahankäyttökohteista on valittu lyhytnäköisessä KTM-kiikarit silmillä koetussa vimmassa, jossa tärkeintä on vain seuraava kvartaali, ei seuraava vuosikymmen tai vuosisata. Elämme valtiossa, emme firmassa, ei maata voi johtaa kuten yritystä johdettaisiin!

Hallituksen leikkauslistalla olevista kohteista tulee mieleeni urheilumaailmasta tuttu käsite, niin kutsuttu value contract, eli sopimus, jonka allekirjoittanut pelaaja pelaa kovemmalla tasolla kuin sopimuksensa antaisi ymmärtää. Toisin sanoen pelaaja voisi nykyisellä tasollaan tienata paljon enemmänkin, koska hän pelaa niin hyvin, mutta hän on jumissa joukkueelle rahallisesti edullisessa sopimuksessa. Tästä artikkelista löytyy esimerkkejä hyvistä ja huonoista sopimuksista juuri päättyneen 2022-2023 NBA-kauden alusta: https://bleacherreport.com/articles/10049328-every-nba-teams-best-and-worst-value-contract

Näkisin, että esimerkiksi aikuiskoulutustuen kaltaiset rahankäyttökohteet ovat juuri niitä fiksuja, enemmän rahallista panostaan tuottavia operaatioita, value contracteja. Uskon, että se erittäin hankalasti kvantifioitava tiedollinen, sivistyksellinen, henkinen ja taloudellinen etu, jonka saamme aikuiskoulutustuen olemassaolosta, on merkittävästi suurempi kuin aikuiskoulutustukeen käytetty raha. Siksi aikuiskoulutustuen lakkauttaminen tuntuukin niin helvetin tyhmältä. Aikuiskoulutustuki oli se suhteellisen taianomaisen hienolta tuntuva työkalu, jonka avulla uraansa ja alaansa tylsistyneet ja itsensä umpikujasta löytäneet ihmiset pystyivät saamaan uutta puhtia ja motivaatiota elämäänsä, säilyttäen halunsa tehdä tämän kansantaloutemme hyväksi töitä ja jatkaa työurallaan ponnistelua.

Nyt heitimme aikuiskoulutustuen sitten roskiin.

Armotonta kohellusta.

Otetaanpa tähän väliin jotakin tähän turhautumiskokemukseeni sopivaa kuunneltavaa:

Korn – Right Now (2003)

Ota toivon kipinä mukaan

Jos hallitus pysyy säätämiseltään koossa, on sen toimenpidelistalla niin monta älyttömältä tuntuvaa ideaa, että niiden listaamiseen ja läpi pureskeluun menisi ikä ja terveys. Tahdonkin pitää tämän postauksen lyhyenä ja ytimekkäänä, ja siksi lopetan tekstini jakamalla vielä yhden kappaleen, jonka viestiä pidän kaikista tässä postauksessa jaettujen biisien viesteistä tärkeimpänä:

Hector – Tuulisina öinä (1978)

Kun vallitsee myrsky, ja paskaa näyttää tulevan jokaisesta saatanan ritilästä, ei auta kuin kestää, ja jatkaa taistelua. Saamiemme ihmisoikeuksien ja työläisoikeuksien eteen on tapeltu henkeen ja vereen hammasta purren. Pitkään saimme tuudittautua tilanteeseen, jossa oikeuksien määrä oli lisääntymässä. Pelkään pahoin, että nykyhallituksen aikakaudella oikeuksiemme määrä ei ole lisääntymässä, eikä jäämässä paikalleen, vaan peräti vähentymässä – ellemme pane kovaa kovaa vastaan.

Työ luo arvon. Ei yrityspamppu.

Lakko on aina vaihtoehto. Jos raha on jollekulle elämän tärkein asia, ei häntä potkaista hampaisiin vaan lompakkoon. When the time comes, hit ’em where it really hurts.

Kiitos.